Creating Pathways

Laste nkulttuurista puhuttaessa tarkoitetaan usein aikuisten lapsille tekemää kulttuuria. Sadut, taulut, teatteriesitykset jne. ovat aikuisten lapsille tekemiä. Tämän lastenkulttuurin käsitteen ohella on olemassa myös lasten oma lastenkulttuuri, jota he tuottavat esimerkiksi vapaissa leikeissään, piirustuksissaan ja leikkirakennelmissaan. Tätä kulttuuria tulee aikuisten valitettavan harvoin dokumentoitua vaikka nämä tallenteet voisivat olla aikuisille hyvinkin opettavaisia ! Yllämainittujen lastenkulttuurien käsitteellä voitaisiin tarkoittaa myös lasten ja aikuisten yhdessä toteuttamaa kulttuuria, jossa oman ihanteeni mukaan toiminta olisi kuitenkin mahdollisimman paljon lapsijohtoista. (Yllä oleva käsitys osittain omaa tulkintaani ja pohjautuu osin omiin havaintoihini, osin mm. Reggio Emilia –pedagogiikkaan, osin draamapedagogiikkaan. Lastenkulttuurista on kirjoittanut mm. Norjalainen Ivar Selmer-Olsen, joka jakaa lastenkulttuurin viiteen lajiin, joita tarkastelee

On monessa mielessä tärkeää, että lasten tekemää kulttuuria arvostetaan ja sitä tuodaan aikuisille näkyvässä muodossa esiin. Myös lasten itsetunnolle on erittäin tärkeää, että heidän tekemänsä työt, esimerkiksi maalaukset tai piirustukset arvotetaan oikeiksi ”taideteoksiksi”, joita tulee kohdella ja hyvin ja jotka päätyvät oikeasti esille.  Myös tekemiseen tulee lisää motivaatiota kun lapset tietävät, että työt päätyvät esille, esitykset esitetään oikealle yleisölle jne.  Se, että omat vanhemmat näkevät huolella tehtyjä töitä herättää erityistä ylpeyttä. Me aikuiset olemme jälleen tärkeässä asemassa:  jo päiväkoti-ikäisille voidaan opettaa uusia taitoja ilman, että he kokevat epäonnistuneensa missään. Olen nähnyt lapsia, jotka ryttäävät todella hienoja piirustuksiaan niiden ”mentyä pilalle”. Toisenlaisella ajattelutavalla lapset hyväksyisivät työnsä vaikka pitäisivätkin jotain kohtaa työssään ”epäonnistuneena”. Oman kädenjäljen hyväksyminen ja sen arvostaminen my

Jos Soilikin Lastentarha edusti sitä mitä lapset olivat tuottaneet aikuisten mahdollistamissa rajoissa oli Uulun viidakkoseikkailu puolestaan esimerkki siitä kulttuurista mitä aikuiset lapsille tuottavat.  Musiikkiseikkailu viihdytti reilua 50 päistä lapsikatrasta ja esiintyjät ottivat kaikki lapset mukaan laulamaan ja soittamaan melodisesti ja rytmisesti mukaansatempaavia lauluja.  Tämä olikin varmasti esityksen parasta antia, osittain hajanaisen tilan ja  suuren yleisön vuoksi laulujen ja soiton välit jäivät nyt vähän välispiikeiksi, joita yleisö ei oikein jaksanut seurata. Joten kuten Bongesammakon tarina kuitenkin kulki mukana ja lapset kyllä todella paljon nauttivat rytmisestä musiikista, viidakon eläimistä ja äänistä.  Tarinasta viis, kyllä tämä oli tosi hieno musiikkiretki, viidakkoteema tempasi yleisön mukaansa ja oikeiden viidakkoon hyvin sopivien soittimien kokeileminen oli mahtavaa. Ehkäpä tämänkaltaisen esitys- kok

Kesä on kulunut vauhdilla, enkä ole ennättänyt päivittelemään blogia. Ennen ajankohtaisempien tekstien lisäystä lisään tähän  vielä muutaman sanan toukokuisesta koulutuksesta... LUOVIEN ALOJEN PALVELUMUOTOILU KOULUTUS Voimaa taiteesta -hanke järjesti 3.5 luovan alan ja hyvinvointialan ammattilaisille palvelumuotoilukoulutuksen. Koulutuksen tarkoituksena oli antaa eväitä oman yrityksen perustamisessa tai ideoita jo olemassa olevan yrityksen palvelujen kehittämisessä. Kouluttajana toimi Jari Koskinen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Kouluttaja ei ollut valinnut materiaaliaan suoraan silmälläpitäen luovan/hyvinvointialan työntekijöitä kuulijakuntana vaan koulutusmateriaali esitteli yleisesti mm. uuden teknologian luomia mahdollisuuksia arkkitehtuurissa ja markkinoinnissa. Toisaalta vastapainona viitattiin hyvin vaihtoehtoisiin elämäntapoihin kuten ekoasumiseen. Nykysuomen hyvinvointialojen haasteita ei käsitelty erikseen, joten kaikilla osallistujil