VUOSI APURAHATAITEILIJANA

Fil. maisteri Eeva Saha, Tampere, kotouttavaa draamaa käsittelevän kirjan kirjoittamiseen ja kokeilutyöpajojen toteuttamiseen maahanmuuttajille, Aino Sipilän rahastosta vuoden apuraha.

Kokoan tähän työpäiväkirjaa apuraha-työskentelystä.

1-2.8 2016 

Tästä se lähtee, mitenkäs voisi paremmin aloittaa ensimmäistä päivää apurahalla kuin alan seminaarissa Draaman kesäkoulussa Kaskisissa. Samalla myös julkaistiin esikoisteos Voimadraamaa. Seminaarin antia tulevaa kirjaa ajatellen:
-draaman käyttö ristiriita ja konfliktitilanteissa,
-konfliktin rakentumisen kaava,
- forumin käyttö koulutuksessa, jossa tarkasteltaisiinkin draamaopettajan ja osallistujan välistä haastetta.

Pikku apurini olivat tuttuun tapaan mukana, isompi lasten draamaleirin innokkaana osallistujana ja pienempi ukin hoidossa.

Elokuun antia: 

LUKUHETKIÄ / IDEOINTIA / VISUAALISIA FIILIKSIÄ

Edes kokeilutyöpajoja ei voi lähteä vetämään ilman huolellista suunnittelua. Koska työstäni maahanmuuttajataustaisten lasten parissa on jo vierähtänyt hyvä tovi, päätin suunnata kirjastoon ja sitten vielä kirjakauppaan selkeiden sanastokirjojen toivossa. Lisäksi pyörää ei kannata keksiä uudelleen, joten tarkoitus olisi luoda sellaista materiaalia, jota ei todellakaan vielä ole olemassa! Tavoitteenani on etsiä mahdollisimman ajantasalla olevaa tietoa maahanmuuttajuuteen, pakolaisuuteen ja suomeen kotoutumiseen liittyen. Tämän jälkeen alan miettiä toiminnallisia menetelmiä ja harjoituksia, joita voisi toteuttaa 1. kokonaan ilman yhteistä kieltä, 2. suomen kielen 

Apurahansaajan paperityöt...

Tänään postista tupsahti Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta kuoria. Nyt pitäisi olla apurahan saajan eläkevakuutusasioiden (MYEL) kunnossa. 12.5% koko apurahasta menee näihin kuluihin. Ja ne pitää muistaa maksaa kahden kuukauden välein ettei vakuutusturva katkea. Myös matka- ja materiaalikulut on varminta ottaa alusta alkaen talteen. Enää tarvitsee selvitellä erinäisiä verotusteknisiä asioita...

SYKSYNSATOA
Olen käynyt tutustumassa paikan päällä valmistavan opetuksen 1-2 luokkaan, jonka torstai päiviin kuuluu jatkossa säännöllinen draamatunti. Odotan innolla tulevaa, viikon päästä aloitellaan tutustumisleikkien muodossa.

Kaksi ensimmäistä kertaa takana. Harjoituksina on ollut:
- tutustuminen
- lankakerä-peli,
- mistä pidän peli
- oman kuvan piirtäminen pään päällä.
(Harjoituksia löydät mm. voimadraamaa-kirjan harjoituspussi osiosta)

Harjoitusten toimivuus myötäili muistikuviani gradun puurtamisen ajoilta. Esimerkiksi omaa kuvaa ei olisi millään haluttu piirtää pään päällä vaan lapset "huijasivat" piirtääkseen mahdollisimman hienoja kuvia. Useampi lapsi halusi myös uuden paperin, koska ensimmäinen kuva ei onnistunut. Tilanteessa ei auttanut, että tarkoituksena oli tuottaa "hassuja" kuvia.

"Toinen toimintaan liittynyt piirre oli usean maahanmuuttajataustaisen lapsen kohdalla perfektionismi. Asiat haluttiin tehdä monta kertaa niin, että tulos oli mahdollisimman täydellinen. Toisinaan tämä vaikutti koko ryhmään levottomuutta lisäävänä seikkana muiden lasten halutessa jo mennä eteenpäin.." (Draamakasvatus kuntoutusmenetelmänä maahanmuuttajataustaisilla lapsilla Ruokolainen2010)

Olemme harjoitelleet syksyn satoon liittyvää sanastoa 

-pantomiimin avulla

-maa-meri-ilma pelillä 

sekä 

-veijari roolileikissä.

Tuntuu, että lapset ymmärtävät puhetta kohtuullisen hyvin mutta sanojen oma tuottaminen on vaikeaa. Lähes kaikesta materiaalista on syytä olla kuvat ymmärtämisen ja muistamisen tueksi. Ryhmän hallitsemiseen menee paljon ajasta (onneksi luokan opettaja/opettajat on tässä apuna) Siirtyminen toiseen paikkaan on haastavaa ja jumppasalissa toimiminen todella haastavaa. Erityisopettajan pienessä luokassa pienryhmätyöskentely on sujunut melko rauhallisesti koska tila on niin pieni, ettei siellä oikeastaan pysty toimimaan muualla kuin omalla paikalla.

Kuvakorttien tekeminen onnistuu helposti myös vaikka papunetin kuvatyökalulla. Kuvassa käytän valmiita palapelin paloja, tigerin pantomiimikortteja sekä itse piirrettyjä kuvakortteja.

VÄREJÄ JA TUNTEITA

Olemme pelanneet peliä "kosketa jotakin keltaista, etsi jotakin vihreää..."Olemme myös ahkerasti harjoitelleet tunteiden nimeämistä ja tunnistamista. Tunnekortteja on myös yhdistetty niitä ilmaisevaan väriin.

Jokaisella lapsella on nykyisin oma draamavihko, johon kerätään harjoituksia ja sanoja.
Vihkoihin on liimattu  mn. syksykuvat sekä tunnesateenvarjot, jonka sakaroihin ryhdytään keräämään tarroja tehtyjen tunne-harjoitusten myötä.




Iki-ihana Tunteet kirja välittää runomuodossa tunteen sävyn ja olemuksen mielestäni niin vahvasti, että tunne välittyy vähäiselläkin kielitaidolla. Luin kirjaa ääneen lapsien makaillessa laskuvarjon päällä.


PROSESSIDRAAMA-KOKEILU

Tuunattu prosessidraama Allan Owenssin alkuperäisestä prosessidraamasta "Ystäväni valas"

Maalasin sormiväreillä olennaiset kuvat kertomuksen ymmärtämiseksi ja kerroin tarinaa eteenpäin kuvien avulla. Merenpohjan aarteiden havainnoittamisessa käytin pientä aarrearkkua simpukoineen ym. aarteineen. Koska ryhmä on iso ja haastava hallita kaikki istuivat omalla paikallaan pulpetissa, josta käsin teimme mm. tarinaan liittyvää äänimaailmaa ja pohdimme mm. millainen on hyvä ystävä. Lapset valitsivat päähenkilöksi Annan, suomalaisen tytön, joka tahtoi ystävän muutettuaan autiolle majakkasaarelle perheensä kanssa.. Draamaprosessin päätteeksi jokainen sai taiteilla omaan vihkoonsa kuvan siitä miten tarina päättyi. Tulkinnat olivat moninaisia. Versioita oli mm.
-Valas ja Anna löysivät mereltä toisen valaan, jolla oli myös pieni lapsi ratsastajana.
- Saarelle rakennettiin toinen talo, jossa asui myös lapsi.
- Meren keskellä oli saari, jossa oli lapsia.

Epäilen, että varsinkin niille lapsille, jotka olivat hiljattain muuttaneet Suomeen tarina ei välttämättä auennut ja loppukuvat saattoivatkin viitata hyvin löyhästi tarinaan. Kuitenkin kaikkiaan tapaamiskerta oli minusta onnistunut. Lapset olivat kiinnostuneita ja rauhallisia ja taiteilu tuntuu aina olevan mieluista.

Koska piirtäessä tähdätään usein täydelliseen lopputulokseen kannattaa taiteiluun antaa välineitä, joilla ei välttämättä pystykään kovin tarkkaan jälkeen. Kuvassa sormiväreillä maalattu tarinan päätös "Saarelle rakennettiin toinen talo, jossa asui myös lapsi"

LISÄÄ TUNTEITA .. JA TUNTEITA!

Tunnetyöskentelyn merkitystä ei pysty liiaksi korostamaan. Oman identiteetin ilmentämisen kannalta on olennaista pystyä ilmaisemaan tunteita kulttuurissa hyväksyttävällä tavalla.

Alla huomioita tunneharjoituksista maahanmuuttajataustaisissa ryhmissä:

1) Negatiivisia tunteita esimerkiksi pantomiimi harjoituksissa ei haluttaisi välttämättä ilmentää ollenkaan. Kaikki haluaisivat esittää iloista, onnellista tai hassua. Vasta turvallisessa ryhmässä ja tutustumisen myötä lapset voivat vapaaehtoisesti sivuta myös negatiivisempia tunteita kuten pelokas tai vihainen. Kuitenkin näitä tunteita olisi välttämätöntä päästä käsittelemään sillä vaikka aiheesta ei haluta puhata käytöksellä voidaan ilmentää vihaisuutta ja esim. riidat ja tappelut voivat syttyä helpostikin.

2) Tunteiden ilmentäminen on kulttuurisidonnaista ja niiden ilmentämisessä saattaa olla sukupuoleen sidottuja käytösmalleja. Esimerkiksi jutellessa nousi eriin seuraavanlaisia havaintoja: "Jos tyttö on vihainen tyttö on hiljaa. Jos poika on vihainen poika voi lyödä. "
"Jos suuttuu voi lähteä pois. Mutta minä en mene pois. Minä en suutu. "

3) Erittäin suosittu harjoitus oli voimadraamaa/harjoituspussi kirjasta tuttu harjoitus "Tunnetalo" Harjoituksen alussa taiteillaan yhdessä tunnetalo, jonka jokainen huone ilmentää eri tunnetta. Tämän jälkeen tapaamisten alussa tai lopussa asetetaan oma kuva tai nimilappu huoneeseen, joka kuvastaa omaa sen hetkistä tunnetta. Harjoituksessa usein myös oma nimi menee siihen tunnehuoneeseen, jonka olettaisi olevan toivottava. Ts. iloiseen huoneeseen saatettii päätyä vaikka läpi kyynelten. Jälleen turvallisuuden tunteen lisäännyttyä, yhteisten pelisääntöjen löydyttyä ja tutustumisen myötä myös mentiin muihinkin huoneisiin kuin iloiseen ja onnelliseen..

 Tunnetalon kuvittaminen oli motivoivaa ja samalla harjoiteltiin vuorovaikutustaitoja.

KUVATAIDE YHTEISTYÖTAITOJEN RAKENTAJANA

Toiminnallisten tehtävien määrä kannattaa pitää alussa pienenä ja toimintahetket lyhyinä koska tekeminen voi nopeastikin muuttua liian levottomaksi ja kontrolloimattomaksi. Kokemukseni mukaan taiteiluun jaksettiin keskittyä huomattavasti pitempiä aikoja. Yksilötyön sujuvoitamisen myötä otin seuraavaksi askeleeksi yhteismaalausten tekemisen. Tämä toimikin erittäin hyvin ja samalla pystyttiin harjoittelemaan värien ja työvälineiden nimiä. Ylemmissä kuvissa maalataan prosessidraaman "Ystäväni Valas" merenalaista maailmaa.

OLEN TAMPEREELLA- TULEN TAMPEREELTA- MENEN TAMPEREELLE

Havaintojeni mukaan kielioppirakenteiden oppimisesta tulee mielekkäämpää kun harjoitukset liittyvät konkreettisesti osallistujien omaan elämään. Ulkopaikallissijojen opettelun yhdistin Tampere-viikkoon. Harjoittelimme eri satuhahmoina liikumaan eri liikennevälineillä eri kaupunkeihin. Lisäksi menimme näkötorniin, olimme näkötornissa ja siirryimme näkötornilta takaisin kouluun. Lopuksi maalattiin kokemuksista yhteismaalaus.

Tulevassa kirjassa harjoitus muovautunee tähän suuntaan:


Harjoitukseen valmistautuminen: Liimaa jokaiseen seinään paikkaa ilmaiseva sana. Esimerkiksi: kauppa, koulu, uimahalli, kirjasto. Käykää läpi suomalaiset satuhahmot (liite 9) sekä kielioppirakenteet
”Minä  olen kaupassa.
Minä tulen kaupasta.
Minä menen kauppaan.”
 
Harjoituksen kulku:
Jokainen nostaa vuorotellen yhden lapun, jossa lukee satuhahmon nimi. Tämän jälkeen lapun nostanut henkilö päättää mistä hän tulee ja mihin hän on menossa. Henkilö menee lähtöpaikkaan ja sanoo ”olen koulussa”. Liikkeellä lähtiessä hän sanoo ”tulen koulusta” ja liikuttuaan valitsemaansa paikkaan satuhahmonsa tavoin, hän sanoo minne menee ”menen uimahalliin”. Lopuksi toiset arvaavat kuka satuhahmoista oli kyseessä.

Ohjaus

Voit auttaa apukysymyksillä

Esim. joulupukki

 ”katsokaa, kuka hän on?”

 ”Näyttää kylmältä, mistä hän tulee?”

” Nyt hän antaa jotakin, ovatko ne lahjoja?”

” Missä hän on ?”

”Minne hän menee?”

Harjoituksen soveltaminen
Kielitaidon salliessa osallistujat voivat itse keksiä mistä tulevat ja minne he menevät koittaen näytellä koko tarinan pantomiimina. Tällöin taivutuspäätteiksi voi tulla myös  -lta, -ltä. ”Minä olen joulupukki. Minä tulen Korvatunturilta. Minä menen Tampereelle.”

Sisäpaikallissijat
illatiivi	mihin	-n, -seen, -siin
inessiivi	missä	-ssa, -ssä
elatiivi	mistä	-sta, -stä
Ulkopaikallissijat
allatiivi	mille, mihin	-lle
adessiivi	millä	-lla, -llä
ablatiivi	miltä, mistä	-lta, -ltä