Niinhän se menee. Kuin taikaiskusta keskeneräinen muuttuu valmiiksi, teatterilavan aika korvaa tavallisen ajan ja roolit muuttuvat hetkeksi todeksi. Pitkästä aikaa olin itse lavalla, tosin kovin pahasti flunssaisena. Teatteri Puiston Putoilevat mummot putoilivat kuitenkin osin improvisaatiota sisältävän esityksensä ehdottoman kunnialla läpi Valpuri Tauriaisen napakanrennon ohjauksen lopputuloksena. Ensimmäinen esitys oli loppuunmyyty, mutta tässäpä teille vinkki 21 pva tiistai-illan ratoksi. Putoilevat mummot putoilevat jälleen Tampereella kansalaistoiminnan keskus puistossa klo:19.00. Lavalla olo on jotakin sellaista, jota olisi aika ajoin hyvä kokeilla : harjoittelun, keskittymisen, läsnäolon ja muiden kuuntelun ja muilta saaman tuen tulos kiteytyy sekunteihin, minuutteihin, pieniin hetkiin, joista muodostuu aina ihmeen ehyt kokonaisuus, osiensa summa, kaiken tulos, valmis esitys. Muiden katseiden alle asettuessa ei voi enää vetäytyä, tähän on tultu ja oma rooli on vedettävä l...