Siirry pääsisältöön

LUOVIEN ALOJEN YRITTÄJYYDESTÄ


Kesä on kulunut vauhdilla, enkä ole ennättänyt päivittelemään blogia. Ennen ajankohtaisempien tekstien lisäystä lisään tähän  vielä muutaman sanan toukokuisesta
koulutuksesta...

LUOVIEN ALOJEN PALVELUMUOTOILU KOULUTUS

Voimaa taiteesta -hanke järjesti 3.5 luovan alan ja hyvinvointialan ammattilaisille palvelumuotoilukoulutuksen. Koulutuksen tarkoituksena oli antaa eväitä oman yrityksen perustamisessa tai ideoita jo olemassa olevan yrityksen palvelujen kehittämisessä. Kouluttajana toimi Jari Koskinen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Kouluttaja ei ollut valinnut materiaaliaan suoraan silmälläpitäen luovan/hyvinvointialan työntekijöitä kuulijakuntana vaan koulutusmateriaali esitteli yleisesti mm. uuden teknologian luomia mahdollisuuksia arkkitehtuurissa ja markkinoinnissa. Toisaalta vastapainona viitattiin hyvin vaihtoehtoisiin elämäntapoihin kuten ekoasumiseen. Nykysuomen hyvinvointialojen haasteita ei käsitelty erikseen, joten kaikilla osallistujilla lienee niistä oma käsityksensä. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että kyseessä on alue, jolla olisi paljon kehitettävää.

Kouluttajan osuuden jälkeen päästiin työskentelemään ryhmissä ja suunnittelemaan ikäihmisille suunnattua uudenlaista hyvinvointikeskusta. Molemmat ryhmät päätyivät suunnitelmissaan luoviin, moniaistisiin ja elinikäiseen oppimiseen nojautuviin kokonaisuuksiin. Suunnitelmat olivat idealistisia ja mielikuvituksellisia, ”jos mikään ei olisi mahdotonta ja resurssit olisivat rajattomat -suunnitelmia”. Sitä en tiedä, kuinka oikeasti voisi lähteä liikkeelle jos haluaisi lähteä luomaan k.o kaltaista hyvinvointikeskusta. Kuinka oikeasti löytää  käytännössä rahoitus ja saada toiminta alkuun?

Osallistuin koulutukseen, koska suunnittelen yhtenä vaihtoehtona tulevaisuudessa oman luovan alan yrityksen perustamista. Ideariihenä koulutuspäivä oli mitä mainioin, kuitenkin itselläni yrittäjäksi ryhtymisen esteenä eivät suinkaan ole
ideoiden ja palvelutuotteiden vähäisyys vaan pikemminkin se, miten työstä pystyisi saamaan oman elantonsa. Jonkinlainen täsmätuottamisen, budjetoinnin ja tuotteiden hinnoittelun kurssi tulisi siis myös tarpeeseen.

Suuriksi kysymysmerkeiksi luovien alojen hyvinvointiyritysten perustamisessa nousevat mielestäni mm. seuraavat asiat:

-Jos taidelähtöisiä työskentelymuotoja tahdotaan tarjotaan juuri hyvinvoinnin tueksi, kohderyhmänä ovat usein tahot, joilta ei mielestäni kuulu veloittaa kalliita osallistumismaksuja. Hyvinvoinnin tukea tarvitaan erityisesti elämän murrosvaiheissa: kun lapset ovat pieniä, kun sairastaa, kun jää työttömäksi, kun perheessä on kriisi, kun tapahtuu suuria muutoksia, kun suru kohtaa,  kun perheeseen syntyy erityistä tukea vaativa lapsi, kun läheinen sairastuu jne.

-Elämän murroskohdat ovat usein juuri niitä, jolloin myös taloudellinen tilanne voi olla tiukka ja hyvinvointiin vaikuttavat riskitekijät lähtevät kasaantumaan. Olen ehdottoman varma, että näissä tilanteissa kaiken mahdollisen tuen tarjoaminen olisi tärkeää.  Tietenkin myös ennaltaehkäisevän ja ennakoivan tuen tarjoaminen olisi suotavaa koko ihmisen elämän ajan..


Tällaisella, tässä tapauksessa taidemuotoiselle/Luoviin ratkaisuihin pohjautuvalle tuelle, tarvitsisi kuitenkin löytää rahoittava taho, ainakin siinä määrin, että kustannukset eivät nousisi yksilölle kohtuuttomiksi. Ongelmaksi nousee siis, miten löytää rahoittaja toiminnalle, jonka tuottoa ei voida todentaa suoraan? Kuinka onnistutaan perustelemaan, että esimerkiksi virikkeellisten ja kokonaisvaltaisten aistielämyksiin perustuvien menetelmien käyttö  ikäihmisillä voi vaikuttaa heidän parempaan toimintakykyynsä ja tätä kautta pienempiin kustannuksiin vanhusten hoidossa? Entä kuinka todistaa, että onnellinen ja tasapainoinen päivähoito ja varhaislapsuus edesauttaa onnellisesta ja tasapainoisesta koulutiessä, mikä auttaa nuorten eheässä kehityksessä ja estää heidän syrjäytymistään tulevaisuudessa?

Ja lopuksi oma ehdotukseni vastata yhteiskunnassamme tällä hetkellä vallitseviin haasteisiin: Ehdotan, että joka neuvolassa, lastentarhassa, koulussa, oppilaitoksessa ja vanhainkodissa jne. olisi vähintäänkin yksi taidekasvattaja sekä yksi psykologi osana moniammatillista tiimiä suunnittelemassa ja toteuttamassa kohderyhmää palvelevia toiminnallisia menetelmiä kasvatus/hoitotyön tueksi :D

Palvelumuotoilukoulutuksesta kerrotaan myös voimaa taiteesta hankkeen sivuilla
http://voimaataiteesta.blogspot.com/ AURINKOISTA KESÄÄ KAIKILLE!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ARTISTIC IMPRESSIONS THROUGH TOUCH ­–SEMINAARI 19.4.2011

Voimaa taiteesta -hanke järjesti musiikkiterapeutti Russ Palmerin ja kommunikaatiotutkija Riitta Lahtisen ohjaaman työpajan luovan- ja hyvinvointialan ammattilaisille. Työpajan jälkeen tuntemuksia purettiin psykodraamaohjaaja Anne Katajan johdolla. Olen erittäin iloinen siitä, että olin kahdenkymmenen onnekkaan mukaan mahtuneen osallistujan joukossa. Russ Palmerin ja Riitta Lahtisen työpajassa oltiin yksinkertaisten mutta hyvin koskettavien asioiden äärellä. Kun jokin aisteista puuttuu, muut aistit herkistyvät ja alkavat korvata puuttuvaa aistia. Näin todisti Palmer, itsekin näkö- ja kuulovammainen ohjaajamme. Purkiessamme sinänsä helpoilta ja yksinkertaisilta vaikuttaneita harjoituksia huomasimme, että osallistujat olivat kokeneet ne varsin vaikuttavaksi. Toisen koskettaminen ei ole suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys ( ja monikulttuurisissa tai erityisryhmissä toisen koskettaminen voi olla vielä haastavampaa!) Työpaja herätti erittäin paljon keskustelua siit...

LASTEN OMA TAIDENÄYTTELY

On monessa mielessä tärkeää, että lasten tekemää kulttuuria arvostetaan ja sitä tuodaan aikuisille näkyvässä muodossa esiin. Myös lasten itsetunnolle on erittäin tärkeää, että heidän tekemänsä työt, esimerkiksi maalaukset tai piirustukset arvotetaan oikeiksi ”taideteoksiksi”, joita tulee kohdella ja hyvin ja jotka päätyvät oikeasti esille.  Myös tekemiseen tulee lisää motivaatiota kun lapset tietävät, että työt päätyvät esille, esitykset esitetään oikealle yleisölle jne.  Se, että omat vanhemmat näkevät huolella tehtyjä töitä herättää erityistä ylpeyttä. Me aikuiset olemme jälleen tärkeässä asemassa:  jo päiväkoti-ikäisille voidaan opettaa uusia taitoja ilman, että he kokevat epäonnistuneensa missään. Olen nähnyt lapsia, jotka ryttäävät todella hienoja piirustuksiaan niiden ”mentyä pilalle”. Toisenlaisella ajattelutavalla lapset hyväksyisivät työnsä vaikka pitäisivätkin jotain kohtaa työssään ”epäonnistuneena”. Oman kädenjäljen hyväksyminen ja sen a...

Draaman opettamista opettamassa

Olin uudenlaisen haasteen edessä kun  päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en ...