Siirry pääsisältöön

MUSIIKKISEIKKAILU VIIKINSAARESSA


Jos Soilikin Lastentarha edusti sitä mitä lapset olivat tuottaneet aikuisten mahdollistamissa rajoissa oli Uulun viidakkoseikkailu puolestaan esimerkki siitä kulttuurista mitä aikuiset lapsille tuottavat. 







Musiikkiseikkailu viihdytti reilua 50 päistä lapsikatrasta ja esiintyjät ottivat kaikki lapset mukaan laulamaan ja soittamaan melodisesti ja rytmisesti mukaansatempaavia lauluja. 
Tämä olikin varmasti esityksen parasta antia, osittain hajanaisen tilan ja  suuren yleisön vuoksi laulujen ja soiton välit jäivät nyt vähän välispiikeiksi, joita yleisö ei oikein jaksanut seurata. Joten kuten Bongesammakon tarina kuitenkin kulki mukana ja lapset kyllä todella paljon nauttivat rytmisestä musiikista, viidakon eläimistä ja äänistä. 














Tarinasta viis, kyllä tämä oli tosi hieno musiikkiretki, viidakkoteema tempasi yleisön mukaansa ja oikeiden viidakkoon hyvin sopivien soittimien kokeileminen oli mahtavaa. Ehkäpä tämänkaltaisen esitys- kokonaisuuden voisikin jopa koittaa rakentaa haastavien esityspaikkojen vuoksi pohjautumaan niin vähän puheeseen kuin ikinä mahdollista? Musiikki kun vie mukanaan. Mutta aah, mitäpä tässä suotta kritisoimaan onnistunutta tapahtumaa, hienoa oli kaikkiaan ja kyllä lapset nauttivat. Ja esityksen jälkeen kaikki saivat vielä rakentaa omat viidakkorummut, jotka sai viedä muistoksi kotiin! Jee J

 


(Tällä kertaa puolitoista­–vuotiaani oli se lapsi, joka ei istunut kiltisti omalla paikallaan... Mutta sammakkohyppyjä tehtiin monta ja marakatin soittaminen sujui hienosti)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ARTISTIC IMPRESSIONS THROUGH TOUCH ­–SEMINAARI 19.4.2011

Voimaa taiteesta -hanke järjesti musiikkiterapeutti Russ Palmerin ja kommunikaatiotutkija Riitta Lahtisen ohjaaman työpajan luovan- ja hyvinvointialan ammattilaisille. Työpajan jälkeen tuntemuksia purettiin psykodraamaohjaaja Anne Katajan johdolla. Olen erittäin iloinen siitä, että olin kahdenkymmenen onnekkaan mukaan mahtuneen osallistujan joukossa. Russ Palmerin ja Riitta Lahtisen työpajassa oltiin yksinkertaisten mutta hyvin koskettavien asioiden äärellä. Kun jokin aisteista puuttuu, muut aistit herkistyvät ja alkavat korvata puuttuvaa aistia. Näin todisti Palmer, itsekin näkö- ja kuulovammainen ohjaajamme. Purkiessamme sinänsä helpoilta ja yksinkertaisilta vaikuttaneita harjoituksia huomasimme, että osallistujat olivat kokeneet ne varsin vaikuttavaksi. Toisen koskettaminen ei ole suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys ( ja monikulttuurisissa tai erityisryhmissä toisen koskettaminen voi olla vielä haastavampaa!) Työpaja herätti erittäin paljon keskustelua siit...

LASTEN OMA TAIDENÄYTTELY

On monessa mielessä tärkeää, että lasten tekemää kulttuuria arvostetaan ja sitä tuodaan aikuisille näkyvässä muodossa esiin. Myös lasten itsetunnolle on erittäin tärkeää, että heidän tekemänsä työt, esimerkiksi maalaukset tai piirustukset arvotetaan oikeiksi ”taideteoksiksi”, joita tulee kohdella ja hyvin ja jotka päätyvät oikeasti esille.  Myös tekemiseen tulee lisää motivaatiota kun lapset tietävät, että työt päätyvät esille, esitykset esitetään oikealle yleisölle jne.  Se, että omat vanhemmat näkevät huolella tehtyjä töitä herättää erityistä ylpeyttä. Me aikuiset olemme jälleen tärkeässä asemassa:  jo päiväkoti-ikäisille voidaan opettaa uusia taitoja ilman, että he kokevat epäonnistuneensa missään. Olen nähnyt lapsia, jotka ryttäävät todella hienoja piirustuksiaan niiden ”mentyä pilalle”. Toisenlaisella ajattelutavalla lapset hyväksyisivät työnsä vaikka pitäisivätkin jotain kohtaa työssään ”epäonnistuneena”. Oman kädenjäljen hyväksyminen ja sen a...

Draaman opettamista opettamassa

Olin uudenlaisen haasteen edessä kun  päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en ...