Siirry pääsisältöön

KESÄÄ JA LASTENKULTTUURIA SEKÄ LASTENKULTTUURIA


Lastenkulttuurista puhuttaessa tarkoitetaan usein aikuisten lapsille tekemää kulttuuria.
Sadut, taulut, teatteriesitykset jne. ovat aikuisten lapsille tekemiä.

Tämän lastenkulttuurin käsitteen ohella on olemassa myös lasten oma lastenkulttuuri, jota he tuottavat esimerkiksi vapaissa leikeissään, piirustuksissaan ja leikkirakennelmissaan. Tätä kulttuuria tulee aikuisten valitettavan harvoin dokumentoitua vaikka nämä tallenteet voisivat olla aikuisille hyvinkin opettavaisia !

Yllämainittujen lastenkulttuurien käsitteellä voitaisiin tarkoittaa myös lasten ja aikuisten yhdessä toteuttamaa kulttuuria, jossa oman ihanteeni mukaan toiminta olisi
kuitenkin mahdollisimman paljon lapsijohtoista.

(Yllä oleva käsitys osittain omaa tulkintaani ja pohjautuu osin omiin havaintoihini, osin mm. Reggio Emilia –pedagogiikkaan, osin draamapedagogiikkaan. Lastenkulttuurista on kirjoittanut mm. Norjalainen Ivar Selmer-Olsen, joka jakaa lastenkulttuurin viiteen lajiin, joita tarkastelee lähemmin...)

Mutta asiaan:
Oma kesäni on kulunut pitkälti leikkipuistoissa ja uimarannoilla, joissa lasten oma kulttuuri on läsnä aidoimmillaan. Lisäksi olemme päässeet mukaan muutamiin varsinaisiin lastenkulttuuritapahtumiinkin. Toinen oli Soilikin Lastentarhan lasten omista maalauksista koottu, aikuisten mahdollistama taidekurssinäyttely ja toinen aikuisjohtoisempi Kulttuuriosuuskunta Uulun  Viikinsaaressa järjestämä musiikkiseikkailu. Alla omia vaikutelmia ja fiiliksiä näistä.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ARTISTIC IMPRESSIONS THROUGH TOUCH ­–SEMINAARI 19.4.2011

Voimaa taiteesta -hanke järjesti musiikkiterapeutti Russ Palmerin ja kommunikaatiotutkija Riitta Lahtisen ohjaaman työpajan luovan- ja hyvinvointialan ammattilaisille. Työpajan jälkeen tuntemuksia purettiin psykodraamaohjaaja Anne Katajan johdolla. Olen erittäin iloinen siitä, että olin kahdenkymmenen onnekkaan mukaan mahtuneen osallistujan joukossa. Russ Palmerin ja Riitta Lahtisen työpajassa oltiin yksinkertaisten mutta hyvin koskettavien asioiden äärellä. Kun jokin aisteista puuttuu, muut aistit herkistyvät ja alkavat korvata puuttuvaa aistia. Näin todisti Palmer, itsekin näkö- ja kuulovammainen ohjaajamme. Purkiessamme sinänsä helpoilta ja yksinkertaisilta vaikuttaneita harjoituksia huomasimme, että osallistujat olivat kokeneet ne varsin vaikuttavaksi. Toisen koskettaminen ei ole suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys ( ja monikulttuurisissa tai erityisryhmissä toisen koskettaminen voi olla vielä haastavampaa!) Työpaja herätti erittäin paljon keskustelua siit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

LASTEN OMA TAIDENÄYTTELY

On monessa mielessä tärkeää, että lasten tekemää kulttuuria arvostetaan ja sitä tuodaan aikuisille näkyvässä muodossa esiin. Myös lasten itsetunnolle on erittäin tärkeää, että heidän tekemänsä työt, esimerkiksi maalaukset tai piirustukset arvotetaan oikeiksi ”taideteoksiksi”, joita tulee kohdella ja hyvin ja jotka päätyvät oikeasti esille.  Myös tekemiseen tulee lisää motivaatiota kun lapset tietävät, että työt päätyvät esille, esitykset esitetään oikealle yleisölle jne.  Se, että omat vanhemmat näkevät huolella tehtyjä töitä herättää erityistä ylpeyttä. Me aikuiset olemme jälleen tärkeässä asemassa:  jo päiväkoti-ikäisille voidaan opettaa uusia taitoja ilman, että he kokevat epäonnistuneensa missään. Olen nähnyt lapsia, jotka ryttäävät todella hienoja piirustuksiaan niiden ”mentyä pilalle”. Toisenlaisella ajattelutavalla lapset hyväksyisivät työnsä vaikka pitäisivätkin jotain kohtaa työssään ”epäonnistuneena”. Oman kädenjäljen hyväksyminen ja sen a...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Draaman opettamista opettamassa

Olin uudenlaisen haasteen edessä kun  päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää