Olin uudenlaisen haasteen edessä kun päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en oikeastaan olisi kuitenkaan näin lyhyen rupeaman perusteella voinut toivoakaan :) Kiitosta sain myös vinkeistä omaan työhön sekä innostuneisuudesta ja asiantuntijuudesta. Olen tosi tyytyväinen itselleni erilaisen päivän annista ja haluan todella paljon kiittää osallistujia, jotka ennakkoluulottomasti lähtivät mukaan uudenlaiseen toimintaan. Siis kiitos :) Ja kiitos myös niistä muutamista kehitysehdotuksista, joilla mm. "teoria-osuutta"voisi vieläkin selkeyttää. Tärkeää keskustelua nousi myös mm. siitä miten pienikin rooli olisi aina hyvä purkaa pois ja pohdintaa heräsi myös siitä miten draamanopettaja pystyy toimimaan silloin jos draama herättää osallistujissa voimakkaita tunnereaktioita. Tärkeää pohdintaa!
Kommentit
Lähetä kommentti