Siirry pääsisältöön

TEKIJÄNÄ

Korona-ajan Decamerone

Jos korona-ajasta yrittämällä yrittää löytää positiivisia puolia, on yksi niistä se, että sain olla mukana Korona-ajan Decameronen kirjoittajakaartissa. Kirjaan päätyi kolme novelliani, joista Iltalenkistä tehtiin myös kuunnelma. Novellin voi kuunnella osoitteesta


TALKING WORDS -ÄÄNITAIDE-KUUNNELMIA- 

MR. MOART FEAT EEVA SAHA

Olen aivan viime aikana innostunut lyriikoiden kirjoittamisesta ja sivutuotteena on syntynyt instrumentaalisia kokeellisia tarinoita, kuten 


Painovoima päätyi myös Mr. Moartin albumille Mieleni jäällä 





GAIA KANSOJEN KOKOUS ROOLIPELIÄ TESTAAMASSA



Elämäni toinen kokeilu roolipelaamisesta, tällä kertaa tavoitteena ohjata roolipeli yhteistyössä työparin kanssa.

Kokeilu oli mielenkiintoinen ja vaikka useimmat oppilaista kokivat kokonaisuuden vähän pitkäksi ja tylsäksikin oli joukossa myös niitä, jotka innostuivat jutusta. Kyseessä oli valmis roolipeli, joka löytyy mm. muutenkin suosittelemisen arvoisilta nettisivuilta http://www.keks.fi

Miten edistää niiden nuorten aktiivista kansalaisuutta, jotka eivät ole jo talotoimikunnassa, oppilaskunnassa tai nuorisovaltuustossa? Millä tavalla nuorisolaista tutut nuorisotyön lähtökohdat – yhteisvastuu, yhdenvertaisuus, tasa-arvo sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen – voisivat näkyä toiminnassa?

Gaia – Kansojen kokous -roolipeli tarjoaa nuorisotyöhön valmiin, toimivan ja toiminnallisen menetelmän. Se on innostava ja mukaansatempaava peli, joka tukee nuorten demokratiataitoja ja käsittelee samalla maailmanlaajuisia kysymyksiä ympäristöstä maahanmuuttoon. Pelissä nuoret pääsevät harjoittelemaan demokraattista päätöksentekoa, yhteisten asioiden hoitamista ja mielipiteen ilmaisua.

Pelin tavoitteet:
- Auttaa ymmärtämään poliittista päätöksentekoa ja vaikuttamista
- Kehittää keskustelu-, neuvottelu- ja väittelytaitoja
- Herättää ajatuksia ja mielipiteitä pelissä käsitetävistä teemoista
Kannustaa pohtimaan omia vaikutusmahdollisuuksia”
LAINAUS: http://www.keks.fi/gaia




 

 

 

EKSPRESSIOITA

Vanhoja, vanhoja juttuja, mutta pistetäänpä kuitenkin tänne:


Sara Hildenin Ekspressioita näyttelyn innoittamana
Sara Hildenin taidemuseoon oli koottu saksalaista ekspressionismia esittelevä näyttely Ekspressioita. Näyttelystä sai ehdottomasti irti enemmän oppaan opastuksella ja mielenkiintoista oli mm. kuulla rappiotaiteilijoiksi julistetuista taiteilijoista ja heidän teoksistaan. Itseäni ekspressiivinen
maalaustaide viehättää ja mielestäni ns. ekspressiivinen ei esittävän maalaaminen sisältää paljon vapauttavia elementtejä. Usealle meistä kun on muodostunut se käsitys ettemme osaisi maalata. Jos epäilet väitteen todeksi kehotan kokeilemaan alla olevaa menetelmää.
-Tarvitaan tarpeeksi paksua paperia teipattuna reunoilta pöytään, hyvät vesivärit ja esimerkiksi öljypohjaisia vahvoja liituja.
-(silmät suljettuina) ei dominoiva käsi piirtää intsrumentti-musiikkikappaleen aikana erilaisia liikerajoja kynää nostamatta paperiin.
-Syntyneet kuviot maalataan  eli”väritetään” joko hiljaisuudessa tai taustalla musiikki. Valituilla väreillä luodaan kuvan tunnelmaa.
-Valmiista kuvista voidaan keskustella: mitä sanoja tai ajatuksia toisten kuvat tuovat mieliin. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta ja tulkintaa ja kaikki voivat nähdä väreissä ja kuvissa eri asioita.  





 

 

 

torstai 22. marraskuuta 2012


Draaman opettamista opettamassa


Olin uudenlaisen haasteen edessä kun  päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en oikeastaan olisi kuitenkaan näin lyhyen rupeaman perusteella voinut toivoakaan :) Kiitosta sain myös vinkeistä omaan työhön sekä innostuneisuudesta ja asiantuntijuudesta. Olen tosi tyytyväinen itselleni erilaisen päivän annista ja haluan todella paljon kiittää osallistujia, jotka ennakkoluulottomasti lähtivät mukaan uudenlaiseen toimintaan. Siis kiitos :) Ja kiitos myös niistä muutamista kehitysehdotuksista, joilla mm. "teoria-osuutta"voisi vieläkin selkeyttää. Tärkeää keskustelua nousi myös mm. siitä miten pienikin rooli olisi aina hyvä purkaa pois ja pohdintaa heräsi myös siitä miten draamanopettaja pystyy toimimaan silloin jos draama herättää osallistujissa voimakkaita tunnereaktioita. Tärkeää pohdintaa!

 

 

 

Luova kirjoittapiiri kokoontuu


Rakastan tätä harjoituskokonaisuutta, jonka ensimmäisen kerran itse koin Hilkka Hyttisen ohjaamana teakin teatterin ja draaman opettamisen opinnoissa.


1. Valitaan suuresta nappilaatikosta nappi.

2. Lähdetään miettimään roolin rakennuslapun avulla kenelle nappi on kuulunut. Hahmolle olisi hyvä ainakin keksiä nimi, ikä, harrastus, perhetausta, mistä pitää, mitä pelkää, mitä salaa, mistä unelmoi. 

3. Musiikin soidessa lähdetään kävelemään kuten kyseinen henkilö kävelisi, tämän jälkeen kaikki hahmot kokoontuvat luovan kirjoittajakerhon ensi tapaamiseen ja esittelevät itsensä vuorotellen ringissä. Esittely kierroksen jälkeen kirjoittajapiirin osallistujat kirjoittavat roolihahmoinaan runon päivän aiheesta.

Harjoituksen ohjaaja toimii kirjoittajapiirin ohjaajana ja ohjeistaa ryhmäläisiä aina seuraavaan vaiheeseen. (ohjaaja voi valita toimiiko itse roolihenkilönä vai itsenään, itse olen toiminut roolihenkilönä vaikka se onkin hieman haastavaa) Runojen syvyys koskettaa ja ihmetyttää joka kerta, samoin se miten helposti nappi luo mielikuvan ihmisestä salaisuuksineen, pelkoineen ja elämänhistorioineen. Runot syntyvät myös todella vaivatta kun niitä kirjoittaa rakentuneena roolihenkilönä. Olen saanut todella positiivista palautetta tästä harjoituksesta ja useimmiten vahvana tulee esiin, että roolihahmoilla olisi haluttu toimia paljon pitempäänkin. Tässä harjoituksessa henkilöistä ei kerrota kaikkea ja rakennettu rooli toimii lähinnä runoa kirjoittaessa vaikuttavana taustatekijänä.Tässä näytteenä muutama runo teemana "rakkaus" huhtikuiselta IJKK:n 2-päiväiseltä teatteri-ilmaisun työpajalta. Suurkiitos kaikille "kirjoittajapiiriläisille"!

Rakkaus
katkera kukka
tuoksuva juoma
poissa on lehti
tuokaa lohtu
menneitä etsii
kulkee hiljaa polkua
vierivä tilaisuus
astua yli kaatuneen
rungon punainen
keto jo harmissansa hymisee
Rakkaus, kolkko sana.
-Oscar 86v-


Rakkaus,
helmi valkoinen saapui
kirjeessä rakkauden
pusun sille annoin
sanoja heitellen
kiisi säteet valon
valon sinisaloin
salaisuuden syvyyden
piili helmen alla
avaa rakas se silloin
kun minut aatoksiin aallon
kutsut luoksesi merestä
koruissa helmet terästä
Apua se olikin unta syvää
Rakas, tule kuitenkin.

-Nainen n.50v-



Sateinen kesäaamu.
Heinikossa lintu räpistelee
tietään löytääkseen kotiin.
Istun aamuauringossa
ja hymyilen nukkuvalle selällesi.
Esimmäisestä kesäaamusta
herään todellisuuteen.
Sinun ihosi, hymysi ja naurusi
lämmittävät auringon lailla.
-Ilona 45v-

 

 

”Kyllä se yleisö tuo siihen sen jonkun jutun”


Niinhän se menee. Kuin taikaiskusta keskeneräinen muuttuu valmiiksi, teatterilavan aika korvaa tavallisen ajan ja roolit muuttuvat hetkeksi todeksi. Pitkästä aikaa olin itse lavalla, tosin kovin pahasti flunssaisena. Teatteri Puiston Putoilevat mummot putoilivat kuitenkin osin improvisaatiota sisältävän esityksensä ehdottoman kunnialla läpi Valpuri Tauriaisen napakanrennon ohjauksen lopputuloksena. Ensimmäinen esitys oli loppuunmyyty, mutta tässäpä teille vinkki 21 pva tiistai-illan ratoksi. Putoilevat mummot putoilevat jälleen Tampereella kansalaistoiminnan keskus puistossa klo:19.00. Lavalla olo on jotakin sellaista, jota olisi aika ajoin hyvä kokeilla : harjoittelun, keskittymisen, läsnäolon ja muiden kuuntelun ja muilta saaman tuen tulos kiteytyy sekunteihin, minuutteihin, pieniin hetkiin, joista muodostuu aina ihmeen ehyt kokonaisuus, osiensa summa, kaiken tulos, valmis esitys. Muiden katseiden alle asettuessa ei voi enää vetäytyä, tähän on tultu ja oma rooli on vedettävä läpi, tällä kertaa prosessi sujui kyllä kaikkisen hyvin, vahvasti hyvän ryhmähengen ja porukan toimiessa yhteen. Kiitos kaikille mummoille ja ohjaajalle!!!

 

 

 

TESTING VOL 1





Miettiessäni Russ Palmerin oppeja ja theraplayta ja aikaisemmin toteuttamiani rentoutumishetkiä ”sormeni syyhyävät” päästä kokeilemaan jotakin. Tällä kertaa kohteeksi päätyy pitkälti olosuhteiden perusteelta oma vuoden ja kahden kuukauden ikäinen taaperoni. Tytön kanssa tulee loruteltua ja leikittyä kutitteluleikkejä päivittäin, mutta tällä kertaa yritän nimenomaisesti rauhoittaa kosketuksen avulla sekä tarkkailla lapsen nonverbaalista viestintää harjoituksen aikana.
Kaikenlaisen silittelyn ja käteen piirtämisen tyttö mieltää ainoastaan kutitusleikiksi, joten otan kokeiluun akupunktiopallon. Joka ilta kun lamppu sammuu–kappaleen tahdittamana onnistumme ihan oikeasti rauhoittumaan hetkeksi, tytön hengitys syvenee ja jatkuva touhottaminen pysähtyy hetkeksi. Tyttö myös taisi pitää harjoituksesta, koska tuo pallon hetken päästä uudestaan äidille yritettyään ensin itse käyttää sitä. Kokeilun tuloksena voisin sanoa, että k.o kaltainen harjoitus toimii yllättävän hyvin pikku taaperolla muutaman minuutin ajan ja harjoittelun myötä aikaa voisi varmasti kasvattaa 10-15minuutinkin mittaiseksikin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona-ajan Decamerone

Sain kunnian olla mukana näin hienossa projektissa kolmella novellillani Iltalenkki, Aamu ja Kansalaisopisto. Novellit löytyvät edelleen projektin sivuilta https://koronadecamerone.blogi.net/blog/ mutta mikäpä olisi mukavampaa kuin tutustua lähes nelisataa sivuiseen teokseen myös kirjana ! Korona-ajan Decamerone on 100 tarinan kokoelma koronakeväältä 2020. Tarinoita on 10 eri teemasta, 51 kirjoittajan tekeminä. Jokaisella heillä oli halu kertoa tarinoita, jakaa muille pieni pala itseään ja tapaansa nähdä maailmaa. Poikkeusolot ovat nostaneet esiin monenlaisia fiktiivisiä tarinoita, mutta myös omakohtaisia kipeitä muistoja. Tarinoiden joukossa on läkähdyttävää riemua, herkkyyttä sekä pelkoa tuntemattoman uhkan edessä. Johdantoja teemoihin ovat kirjoittaneet Anitta Ahonen/ Erilainen, normaali arki, Paulina Ahokas/yhteisöllisyys, Hannu Lauerma / Rakkaus, Rosa Meriläinen / Vapaus, Nina Mikkonen / Selviytyminen, Markku Ojanen / Pysähtyminen, Kati Outinen / Epävarmuus, Panu Rajala/ Itsekkyys

Mitä muistat ala-asteen tai yläasteen historian tunneilta?

Minä en juurikaan mitään. Tiedän kuitenkin keinon, jonka avulla historiallisten tapahtumien ja ihmisten muistaminen voisi olla helpompaa. Ilokseni saimme koululle rauhankoulun 2-osaisen draamatyöpajan vetäjineen. Kaksi ohjaajaa veti läpi toiminnallisia draamaharjoituksia sisältävän kokonaisuuden Rosa Parksistam historiallisesta henkilöstä, jonka tarinan uskon muistavani tästä eteenpäin hyvinkin tarkkaan. Suosittelen rauhankoulun toimintakokonaisuuksia lämpimästi kaikille Helsingin, Tampereen, Turun ja Vaasan alueen opettajille ”tavallisen” luokkaopetuksen vastapainoksi. Vaikka draamatyöpaja työskentelymuotona kuulostaisi vieraalta on kokonaisuus rakennettu niin, että osallistujat voivat osallistua omalla haluamallaan aktiivisuudella eikä keneltäkään esimerkiksi odoteta erikoisia näyttelijäntyön taitoja. Mukana oleminen ja toiminnan seuraaminen riittävät, käytetyt tekniikat osallistavat osin huomaamatta ja osin oman halun mukaan. K.O kokonaisuudesta kerrotaan Rauhankoulun www-sivu

LASTEN OMA TAIDENÄYTTELY

On monessa mielessä tärkeää, että lasten tekemää kulttuuria arvostetaan ja sitä tuodaan aikuisille näkyvässä muodossa esiin. Myös lasten itsetunnolle on erittäin tärkeää, että heidän tekemänsä työt, esimerkiksi maalaukset tai piirustukset arvotetaan oikeiksi ”taideteoksiksi”, joita tulee kohdella ja hyvin ja jotka päätyvät oikeasti esille.  Myös tekemiseen tulee lisää motivaatiota kun lapset tietävät, että työt päätyvät esille, esitykset esitetään oikealle yleisölle jne.  Se, että omat vanhemmat näkevät huolella tehtyjä töitä herättää erityistä ylpeyttä. Me aikuiset olemme jälleen tärkeässä asemassa:  jo päiväkoti-ikäisille voidaan opettaa uusia taitoja ilman, että he kokevat epäonnistuneensa missään. Olen nähnyt lapsia, jotka ryttäävät todella hienoja piirustuksiaan niiden ”mentyä pilalle”. Toisenlaisella ajattelutavalla lapset hyväksyisivät työnsä vaikka pitäisivätkin jotain kohtaa työssään ”epäonnistuneena”. Oman kädenjäljen hyväksyminen ja sen arvostaminen my