Korona-ajan Decamerone
Jos korona-ajasta yrittämällä yrittää löytää positiivisia puolia, on yksi niistä se, että sain olla mukana Korona-ajan Decameronen kirjoittajakaartissa. Kirjaan päätyi kolme novelliani, joista Iltalenkistä tehtiin myös kuunnelma. Novellin voi kuunnella osoitteesta
TALKING WORDS -ÄÄNITAIDE-KUUNNELMIA-
MR. MOART FEAT EEVA SAHA
Olen aivan viime aikana innostunut lyriikoiden kirjoittamisesta ja sivutuotteena on syntynyt instrumentaalisia kokeellisia tarinoita, kuten
Painovoima päätyi myös Mr. Moartin albumille Mieleni jäällä
GAIA KANSOJEN KOKOUS ROOLIPELIÄ TESTAAMASSA
Elämäni
toinen kokeilu roolipelaamisesta, tällä kertaa tavoitteena ohjata
roolipeli yhteistyössä työparin kanssa.
Kokeilu
oli mielenkiintoinen ja vaikka useimmat oppilaista kokivat
kokonaisuuden vähän pitkäksi ja tylsäksikin oli joukossa myös
niitä, jotka innostuivat jutusta. Kyseessä oli valmis roolipeli,
joka löytyy mm. muutenkin suosittelemisen arvoisilta nettisivuilta
http://www.keks.fi
”Miten
edistää niiden nuorten aktiivista kansalaisuutta, jotka eivät ole
jo talotoimikunnassa, oppilaskunnassa tai nuorisovaltuustossa? Millä
tavalla nuorisolaista tutut nuorisotyön lähtökohdat –
yhteisvastuu, yhdenvertaisuus, tasa-arvo sekä ympäristön ja elämän
kunnioittaminen – voisivat näkyä toiminnassa?
Gaia
– Kansojen kokous -roolipeli tarjoaa nuorisotyöhön valmiin,
toimivan ja toiminnallisen menetelmän. Se on innostava ja
mukaansatempaava peli, joka tukee nuorten demokratiataitoja ja
käsittelee samalla maailmanlaajuisia kysymyksiä ympäristöstä
maahanmuuttoon. Pelissä nuoret pääsevät harjoittelemaan
demokraattista päätöksentekoa, yhteisten asioiden hoitamista ja
mielipiteen ilmaisua.
Pelin
tavoitteet:
-
Auttaa ymmärtämään poliittista päätöksentekoa ja vaikuttamista
-
Kehittää keskustelu-, neuvottelu- ja väittelytaitoja
-
Herättää ajatuksia ja mielipiteitä pelissä käsitetävistä
teemoista
Kannustaa
pohtimaan omia vaikutusmahdollisuuksia”
LAINAUS:
http://www.keks.fi/gaia
EKSPRESSIOITA
Vanhoja, vanhoja juttuja, mutta pistetäänpä kuitenkin tänne:
Sara Hildenin Ekspressioita näyttelyn innoittamana
Sara Hildenin Ekspressioita näyttelyn innoittamana
Sara Hildenin taidemuseoon oli koottu saksalaista ekspressionismia
esittelevä näyttely Ekspressioita. Näyttelystä sai ehdottomasti irti
enemmän oppaan opastuksella ja mielenkiintoista oli mm. kuulla
rappiotaiteilijoiksi julistetuista taiteilijoista ja heidän teoksistaan.
Itseäni ekspressiivinen
maalaustaide viehättää ja mielestäni ns. ekspressiivinen ei esittävän
maalaaminen sisältää paljon vapauttavia elementtejä. Usealle meistä kun
on muodostunut se käsitys ettemme osaisi maalata. Jos epäilet väitteen
todeksi kehotan kokeilemaan alla olevaa menetelmää.
-Tarvitaan tarpeeksi paksua paperia teipattuna reunoilta pöytään, hyvät vesivärit ja esimerkiksi öljypohjaisia vahvoja liituja.
-(silmät suljettuina) ei dominoiva käsi piirtää
intsrumentti-musiikkikappaleen aikana erilaisia liikerajoja kynää
nostamatta paperiin.
-Syntyneet kuviot maalataan eli”väritetään” joko hiljaisuudessa tai taustalla musiikki. Valituilla väreillä luodaan kuvan tunnelmaa.
torstai 22. marraskuuta 2012
Draaman opettamista opettamassa
Olin uudenlaisen haasteen edessä kun päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en oikeastaan olisi kuitenkaan näin lyhyen rupeaman perusteella voinut toivoakaan :) Kiitosta sain myös vinkeistä omaan työhön sekä innostuneisuudesta ja asiantuntijuudesta. Olen tosi tyytyväinen itselleni erilaisen päivän annista ja haluan todella paljon kiittää osallistujia, jotka ennakkoluulottomasti lähtivät mukaan uudenlaiseen toimintaan. Siis kiitos :) Ja kiitos myös niistä muutamista kehitysehdotuksista, joilla mm. "teoria-osuutta"voisi vieläkin selkeyttää. Tärkeää keskustelua nousi myös mm. siitä miten pienikin rooli olisi aina hyvä purkaa pois ja pohdintaa heräsi myös siitä miten draamanopettaja pystyy toimimaan silloin jos draama herättää osallistujissa voimakkaita tunnereaktioita. Tärkeää pohdintaa!
Luova kirjoittapiiri kokoontuu
Rakastan tätä harjoituskokonaisuutta, jonka ensimmäisen kerran itse koin Hilkka Hyttisen ohjaamana teakin teatterin ja draaman opettamisen opinnoissa.
1. Valitaan suuresta nappilaatikosta nappi.
2. Lähdetään miettimään roolin rakennuslapun avulla kenelle nappi on kuulunut. Hahmolle olisi hyvä ainakin keksiä nimi, ikä, harrastus, perhetausta, mistä pitää, mitä pelkää, mitä salaa, mistä unelmoi.
3. Musiikin soidessa lähdetään kävelemään kuten kyseinen henkilö kävelisi, tämän jälkeen kaikki hahmot kokoontuvat luovan kirjoittajakerhon ensi tapaamiseen ja esittelevät itsensä vuorotellen ringissä. Esittely kierroksen jälkeen kirjoittajapiirin osallistujat kirjoittavat roolihahmoinaan runon päivän aiheesta.
Harjoituksen ohjaaja toimii kirjoittajapiirin ohjaajana ja ohjeistaa ryhmäläisiä aina seuraavaan vaiheeseen. (ohjaaja voi valita toimiiko itse roolihenkilönä vai itsenään, itse olen toiminut roolihenkilönä vaikka se onkin hieman haastavaa) Runojen syvyys koskettaa ja ihmetyttää joka kerta, samoin se miten helposti nappi luo mielikuvan ihmisestä salaisuuksineen, pelkoineen ja elämänhistorioineen. Runot syntyvät myös todella vaivatta kun niitä kirjoittaa rakentuneena roolihenkilönä. Olen saanut todella positiivista palautetta tästä harjoituksesta ja useimmiten vahvana tulee esiin, että roolihahmoilla olisi haluttu toimia paljon pitempäänkin. Tässä harjoituksessa henkilöistä ei kerrota kaikkea ja rakennettu rooli toimii lähinnä runoa kirjoittaessa vaikuttavana taustatekijänä.Tässä näytteenä muutama runo teemana "rakkaus" huhtikuiselta IJKK:n 2-päiväiseltä teatteri-ilmaisun työpajalta. Suurkiitos kaikille "kirjoittajapiiriläisille"!
Rakkaus
katkera kukka
tuoksuva juoma
poissa on lehti
tuokaa lohtu
menneitä etsii
kulkee hiljaa polkua
vierivä tilaisuus
astua yli kaatuneen
rungon punainen
keto jo harmissansa hymisee
Rakkaus, kolkko sana.
-Oscar 86v-
Rakkaus,
helmi valkoinen saapui
kirjeessä rakkauden
pusun sille annoin
sanoja heitellen
kiisi säteet valon
valon sinisaloin
salaisuuden syvyyden
piili helmen alla
avaa rakas se silloin
kun minut aatoksiin aallon
kutsut luoksesi merestä
koruissa helmet terästä
Apua se olikin unta syvää
Rakas, tule kuitenkin.
-Nainen n.50v-
Sateinen kesäaamu.
Heinikossa lintu räpistelee
tietään löytääkseen kotiin.
Istun aamuauringossa
ja hymyilen nukkuvalle selällesi.
Esimmäisestä kesäaamusta
herään todellisuuteen.
Sinun ihosi, hymysi ja naurusi
lämmittävät auringon lailla.
-Ilona 45v-
”Kyllä se yleisö tuo siihen sen jonkun jutun”
Niinhän se menee. Kuin taikaiskusta
keskeneräinen muuttuu valmiiksi, teatterilavan aika korvaa
tavallisen ajan ja roolit muuttuvat hetkeksi todeksi. Pitkästä
aikaa olin itse lavalla, tosin kovin pahasti flunssaisena. Teatteri
Puiston Putoilevat mummot putoilivat kuitenkin osin improvisaatiota
sisältävän esityksensä ehdottoman kunnialla läpi Valpuri
Tauriaisen napakanrennon ohjauksen lopputuloksena. Ensimmäinen
esitys oli loppuunmyyty, mutta tässäpä teille vinkki 21 pva
tiistai-illan ratoksi. Putoilevat mummot putoilevat jälleen
Tampereella kansalaistoiminnan keskus puistossa klo:19.00. Lavalla
olo on jotakin sellaista, jota olisi aika ajoin hyvä kokeilla :
harjoittelun, keskittymisen, läsnäolon ja muiden kuuntelun ja
muilta saaman tuen tulos kiteytyy sekunteihin, minuutteihin, pieniin
hetkiin, joista muodostuu aina ihmeen ehyt kokonaisuus, osiensa
summa, kaiken tulos, valmis esitys. Muiden katseiden alle asettuessa
ei voi enää vetäytyä, tähän on tultu ja oma rooli on vedettävä
läpi, tällä kertaa prosessi sujui kyllä kaikkisen hyvin, vahvasti
hyvän ryhmähengen ja porukan toimiessa yhteen. Kiitos kaikille
mummoille ja ohjaajalle!!!
TESTING VOL 1
Miettiessäni Russ Palmerin oppeja ja theraplayta ja aikaisemmin
toteuttamiani rentoutumishetkiä ”sormeni syyhyävät” päästä kokeilemaan
jotakin. Tällä kertaa kohteeksi päätyy pitkälti olosuhteiden perusteelta
oma vuoden ja kahden kuukauden ikäinen taaperoni. Tytön kanssa tulee
loruteltua ja leikittyä kutitteluleikkejä päivittäin, mutta tällä kertaa
yritän nimenomaisesti rauhoittaa kosketuksen avulla sekä tarkkailla
lapsen nonverbaalista viestintää harjoituksen aikana.
Kaikenlaisen silittelyn ja käteen piirtämisen tyttö mieltää ainoastaan kutitusleikiksi, joten otan kokeiluun akupunktiopallon. Joka ilta kun lamppu sammuu–kappaleen
tahdittamana onnistumme ihan oikeasti rauhoittumaan hetkeksi, tytön
hengitys syvenee ja jatkuva touhottaminen pysähtyy hetkeksi. Tyttö myös
taisi pitää harjoituksesta, koska tuo pallon hetken päästä uudestaan
äidille yritettyään ensin itse käyttää sitä. Kokeilun tuloksena voisin
sanoa, että k.o kaltainen harjoitus toimii yllättävän hyvin pikku
taaperolla muutaman minuutin ajan ja harjoittelun myötä aikaa voisi
varmasti kasvattaa 10-15minuutinkin mittaiseksikin.
Kommentit
Lähetä kommentti