KOKIJANA

See me Surprise you! Art on the street !

Tästä onnistuneesta kansainvälisessä nuorisotapahtumasta kuuluu kiitos paitsi TAMK:in Erasmus projektille kansainvälisine ohjaajineen, myös kaikille tapahtumassa osallistujina olleille tamperelaisille rohkeille nuorille. Työpajoihin osallistuneiden nuorten kokemukset tapahtumasta olivat enemmän kuin positiivisia ja tapahtuma toteutettiin kansainvälisessä ja rennossa hengessä. Jatkoa ajatellen mietin miten tärkeää olisi markkoinoida kyseisen kaltaisia tapahtumia laajasti ja hyvissä ajoin ennen tapahtumaa kohdentaen mainontaa eri kaupunginosiin!

TAMK Erasmus IP course See Me! - Creative methods with youngsters presents 23.5.2013:

EUROPEAN STUDENTS CREATING INTERACTIVE WORKSHOPS WITH LOCAL YOUNGSTERS! MUSIC, VISUAL ARTS, DRAMA ETC. 

Mitä muistat ala-asteen tai yläasteen historian tunneilta?

Minä en juurikaan mitään. Tiedän kuitenkin keinon, jonka avulla historiallisten tapahtumien ja ihmisten muistaminen voisi olla helpompaa. Ilokseni saimme koululle rauhankoulun 2-osaisen draamatyöpajan vetäjineen. Kaksi ohjaajaa veti läpi toiminnallisia draamaharjoituksia sisältävän kokonaisuuden Rosa Parksistam historiallisesta henkilöstä, jonka tarinan uskon muistavani tästä eteenpäin hyvinkin tarkkaan. Suosittelen rauhankoulun toimintakokonaisuuksia lämpimästi kaikille Helsingin, Tampereen, Turun ja Vaasan alueen opettajille ”tavallisen” luokkaopetuksen vastapainoksi. Vaikka draamatyöpaja työskentelymuotona kuulostaisi vieraalta on kokonaisuus rakennettu niin, että osallistujat voivat osallistua omalla haluamallaan aktiivisuudella eikä keneltäkään esimerkiksi odoteta erikoisia näyttelijäntyön taitoja. Mukana oleminen ja toiminnan seuraaminen riittävät, käytetyt tekniikat osallistavat osin huomaamatta ja osin oman halun mukaan.

K.O kokonaisuudesta kerrotaan Rauhankoulun www-sivuilla seuraavasti:

Voiko yksi ihminen muuttaa maailmaa paremmaksi? USA:n etelävaltioissa 1950-luvulla koko yhteiskunta oli jakautunut kahtia, sorrettujen mustien ja etuoikeutettujen valkoisten maailmaan. Jaottelu koski kaikkea: kouluja, puistonpenkkejä, kahviloita ja busseja. Vuonna 1955 tummaihoinen ompelija Rosa Parks päätti uhmata epäoikeudenmukaista lakia, eikä antanut paikkaansa bussissa valkoiselle miehelle. Tästä seurasi tapahtumaketju, joka päätyi lopulta rotuerottelulain kumoamiseen Alabamassa.

Yhdessä pohditaan väkivallatonta vaikuttamista ja sitä onko meidänkin yhteiskunnassamme eriarvoisuutta. Onko syrjintää välillä vaikea tunnistaa ja huomata?

Teemoja, joita tarinan avulla voidaan käsitellä: suvaitsemattomuus, ennakkoluulot, rasismi, kansalaisten jakautuminen kahteen, rohkeus toimia ja puuttua asioihin, eriarvoinen kansalaisuus, globaaliin vastuuseen kasvaminen.

http://www.rauhanliitto.fi/rauhankoulu ja k.o työpajan kuvaus:

http://www.rauhanliitto.fi/rauhankoulu/rauhankoulu/draamatarinat-eli-toimintapaivien-sisallot/ylakoululaisille-ja-lukioikaisille

 

 

 

Syksyn satoa

Piitkästä pitkästä aikaa minulla on taas toimiva tietokone ja aikeenani on taas kertarysäyksellä päivitellä blogiani. Onneksi käsittelemät aiheet ovat sellaisia, etteivät ihan muutamassa kuukaudessa vanhene. Siispä vähän päivittelyä syksyn varrelta.

Osallistuin syys-marraskuun aikan 4 päivän ja 4opintopisteen opetuskokonaisuuteen:

mielen hyvinvoinnin edistäminen ja opiskelijan psyykkinen tukeminen opetuksessa ja ohjauksessa.

Koulutus totetettiin Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa eri tahojen yhteistyönä. Kokonaisuus alkoi draamapedagogi Riikka Nurmen toiminnanllisella osuudella. Nurmi näkee mielen terveyden ihmisen voimavarana ja haluaa olla osaltaan purkamassa vallitsevaa ajatusta siitä miten mielenterveydestä puhuttaessa aletaan aina automaattisesti ajatella mielensairautta.

Omaa mielen maisemaa pääsee lähestymään mm. seuraavalla tavalla:

-Huoneen lattiatilaan kuvitellaan Suomen kartta.

-Kartalla mennään seisomaan sinne mistä on tänään lähtenyt.

-Kartalla mennään sinne missä itse lepää. Purku lähellä olevien kesken.

Harjoitus paljasti, että yhteenvetona kurssilaiset lepäävät synnyinkaupungeissaan, mökeillä ja ylipäätään veden äärellä. Lepo vaikuttaa vahvasti mielen hyvinvointiin.

Muuta esiinnoussutta mietittävää aamupäivän aikana:

-Mitkä tekijät vaikuttavat hyvään opiskeluyhteisöön?

-Mitä hyvinvointi on ? (esim. tuottelias toiminta omien kykyjemme mukaan, selviytymistä myös stressitilasta, pystyy antamaan oman panoksen esim. perheelle, työyhteisölle jne.)

-Miten voidaan luoda myönteisyyspyörre eri yhteisöissä?

-Mikä tekee onnelliseksi/ tyytyväiseksi/tasapainoiseksi?

Nurmen johdolla käsitellään myös ryhmän turvallisuuden asteita (Mikko Aalto) ja työstetään niitä kompastuskiviä, joita liittyy hyvään opiskeluyhteisöön. Olennaista on etsiä ratkaisuja ja ajatella voimavarasuuntautuneesti. Nurmen toiminnalliset ”draamaosuudet” ovat erittäin hyvin vedettyjä ”perusharjoituksia” ja teoriaosuus tiukkaa asiaa Nurmen paketoidessa mielenterveyden voimavaraksi, jonka tekijät uusiutuvat ja kuluvat koko elämämme ajan. Erityisen ilahduttaa on, että me kurssilaiset saamme todella todella hyvän materiaalipaketin sekä nuorille hyvin soveltuvat fiiliskortit toimipisteiden käyttöön. Materiaalipaketissa on selkeästi jaotellut aihekokonaisuudet ja aina k.o aihepiiriin liittyviä hyviä toiminnallisia tehtäviä, joita voi aina muokata edelleen tarpeen ja tilanteen mukaan...

 

 

 

LASTEN OMA TAIDENÄYTTELY

On monessa mielessä tärkeää, että lasten tekemää kulttuuria arvostetaan ja sitä tuodaan aikuisille näkyvässä muodossa esiin. Myös lasten itsetunnolle on erittäin tärkeää, että heidän tekemänsä työt, esimerkiksi maalaukset tai piirustukset arvotetaan oikeiksi ”taideteoksiksi”, joita tulee kohdella ja hyvin ja jotka päätyvät oikeasti esille. 

Myös tekemiseen tulee lisää motivaatiota kun lapset tietävät, että työt päätyvät esille, esitykset esitetään oikealle yleisölle jne.  Se, että omat vanhemmat näkevät huolella tehtyjä töitä herättää erityistä ylpeyttä.

Me aikuiset olemme jälleen tärkeässä asemassa:  jo päiväkoti-ikäisille voidaan opettaa uusia taitoja ilman, että he kokevat epäonnistuneensa missään. Olen nähnyt lapsia, jotka ryttäävät todella hienoja piirustuksiaan niiden ”mentyä pilalle”. Toisenlaisella ajattelutavalla lapset hyväksyisivät työnsä vaikka pitäisivätkin jotain kohtaa työssään ”epäonnistuneena”. Oman kädenjäljen hyväksyminen ja sen arvostaminen myöhemmässä elämässä eri tilanteissa on myös tärkeä itsetunnon perusta. Yhtälailla tärkeää on oppia hyväksymään myös toisen lapsen kädenjälkeä vaikka se olisi erilainen kuin oma...

Soilikin Lastentarha on kuvataiteisiin erikoistunut ja siellä lapset ovat kasvaneet siihen, että

””Ei ole olemassa oikeanlaisia tai vääränlaisia töitä”.

”Kaikki työt ovat erilaisia ja eri ihmiset voivat tykätä ihan eri töistä erityisen paljon”. ”Kaikki työt ovat hienoja kun niiden eteen on tehty töitä. ”

”Työstä tulee hieno kun sille laittaa kehykset”

”Joistakin mun töistä mä tykkään enemmän kun muista. 

Esimerkiksi tästä, koska siinä on tarina..”

”Musta tämä työ on hienoin koska siinä on mun lempiväriä.”

Kommentit ovat 3-6-vuotiailta taiteilijoilta itseltään kerättyjä. Mitähän sitten sanoisin näyttelyn teoksista,,, nooh, empä taida sanoa paljoa mitään, kuvat puhukoot puolestaan. Puolitoista –vuotiastani maalaukset viehättivät suuresti. Lähes joka kuvasta löytyi ”pallo ja kukka”, joita kuvista etsittiin ja ihailtiin kerta toisensa jälkeen.

 

 

 

MUSIIKKISEIKKAILU VIIKINSAARESSA

Jos Soilikin Lastentarha edusti sitä mitä lapset olivat tuottaneet aikuisten mahdollistamissa rajoissa oli Uulun viidakkoseikkailu puolestaan esimerkki siitä kulttuurista mitä aikuiset lapsille tuottavat. 

Musiikkiseikkailu viihdytti reilua 50 päistä lapsikatrasta ja esiintyjät ottivat kaikki lapset mukaan laulamaan ja soittamaan melodisesti ja rytmisesti mukaansatempaavia lauluja. 

Tämä olikin varmasti esityksen parasta antia, osittain hajanaisen tilan ja  suuren yleisön vuoksi laulujen ja soiton välit jäivät nyt vähän välispiikeiksi, joita yleisö ei oikein jaksanut seurata. Joten kuten Bongesammakon tarina kuitenkin kulki mukana ja lapset kyllä todella paljon nauttivat rytmisestä musiikista, viidakon eläimistä ja äänistä. 

Tarinasta viis, kyllä tämä oli tosi hieno musiikkiretki, viidakkoteema tempasi yleisön mukaansa ja oikeiden viidakkoon hyvin sopivien soittimien kokeileminen oli mahtavaa. Ehkäpä tämänkaltaisen esitys- kokonaisuuden voisikin jopa koittaa rakentaa haastavien esityspaikkojen vuoksi pohjautumaan niin vähän puheeseen kuin ikinä mahdollista? Musiikki kun vie mukanaan. Mutta aah, mitäpä tässä suotta kritisoimaan onnistunutta tapahtumaa, hienoa oli kaikkiaan ja kyllä lapset nauttivat. Ja esityksen jälkeen kaikki saivat vielä rakentaa omat viidakkorummut, jotka sai viedä muistoksi kotiin! Jee J

 

(Tällä kertaa puolitoista­–vuotiaani oli se lapsi, joka ei istunut kiltisti omalla paikallaan... Mutta sammakkohyppyjä tehtiin monta ja marakatin soittaminen sujui hienosti)

 

 

 

ARTISTIC IMPRESSIONS THROUGH TOUCH ­–SEMINAARI 19.4.2011

Voimaa taiteesta -hanke järjesti musiikkiterapeutti Russ Palmerin ja kommunikaatiotutkija Riitta Lahtisen ohjaaman työpajan luovan- ja hyvinvointialan ammattilaisille. Työpajan jälkeen tuntemuksia purettiin psykodraamaohjaaja Anne Katajan johdolla.

Olen erittäin iloinen siitä, että olin kahdenkymmenen onnekkaan mukaan mahtuneen osallistujan joukossa. Russ Palmerin ja Riitta Lahtisen työpajassa oltiin yksinkertaisten mutta hyvin koskettavien asioiden äärellä. Kun jokin aisteista puuttuu, muut aistit herkistyvät ja alkavat korvata puuttuvaa aistia. Näin todisti Palmer, itsekin näkö- ja kuulovammainen ohjaajamme.

Purkiessamme sinänsä helpoilta ja yksinkertaisilta vaikuttaneita harjoituksia huomasimme, että osallistujat olivat kokeneet ne varsin vaikuttavaksi. Toisen koskettaminen ei ole suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys ( ja monikulttuurisissa tai erityisryhmissä toisen koskettaminen voi olla vielä haastavampaa!) Työpaja herätti erittäin paljon keskustelua siitä miten merkittävää ja tärkeää työtä taiteen avulla voidaan tehdä ja toisaalta myös siitä miten paljon parannettavaa vielä olisi. Mutta, läsnäolo, toisen kunnioittaminen ja halu tehdä jotakin ovat ehdottamasti hyvä ALKU sille, että soveltavaa taidekasvatusta voitaisiin toteuttaa eri hyvinvointisektoreilla!

Itselläni seminaari herättää myöhemmin illalla paljon assosiaatioita eri yhteyksiin ja tilanteisiin. Mietin mm. theraplay vuorovaikutusterapiaa, jota ei perinteisesti mielletä taidekasvatuksen piiriin kuuluvaksi. Menetelmän perusta on universaali kieli, joka ei pohjaudu sanoihin ja niiden ymmärtämiseen. Yhdessäolo pohjautuu kosketukseen, katseeseen ja hoivaavaan ääneen, jotka tuovat elämyksen, tunteen ja kokemuksen lapselle. Theraplayssa pienten leikkien avulla harjoitellaan yhdessä esim. jännittämisen käsittelyä ja toisaalta vaikkapa positiivisen palautteen vastaanottamista.

Keskeinen viesti Theraplayssa toiminnan aikana on ”Sinun kanssasi on hauska olla!”

Mielestäni tämä viesti, kuten onnistumisenkokemusten välittäminenkin on myös olennaista taide- ja draamakasvatuksen toteuttamisessa.

ARTISTIC IMPRESSIONS –TYÖPAJASSA TOTEUTETTUJA HARJOITUKSIA KOKEILTAVAKSI JA SOVELLETTAVIKSI:

-ÄÄNIAALTOJEN AISTIMINEN JA TUNTEMINEN:

KÄYTÄ KUULOSUOJAIMIA JA KULJE TILASSA PUHALLETUN ILMAPALLON KANSSA. TUTKI MITEN ÄÄNI VÄRÄHTELEE ILMAPALLON PINNASSA ERI TASOISSA JA MATERIAALEISSA. TUNNETKO ÄÄNIAALTOJA OMASSA VARTALOSSASI? MITEN VÄRÄHTELY MUUTTUU KUN ILMAPALLON VIE LATTIATASOON TAI IKKUNAN PINTAAN?

-TARINAN VÄLITTÄMINEN TUNTOAISTIN KAUTTA

VIRITTÄYDY KOSKETUKSELLA KERTOMISEN MAAILMAAN. MIETI MITEN VOIT ILMAISTA VAIKKAPA SADEPISAROITA, AURINGONPAISTETTA TAI LUIKERTELEVAA KÄÄRMETTÄ. SOITA RAUHALLISTA MUSIIKKIA HALUTESSASI RENTOUTTAA JA RYTMISEMPÄÄ MUSIIKKIA HALUTESSASI AKTIVOIDA KOHDETTASI.

KERRO PIENI TARINA TOISEN HENKILÖN KÄSIVARTEEN HÄNEN OLLESSA SELINMAKUULLA. TOINEN VOI KESKITTYÄ JOKO TARINAN SEURAAMISEEN TAI PIENEEN RENTOUTUMISEEN. TARINA VOI OLLA HYVIN LYHYT, KERRO SE UUDESTAAN JA UUDESTAAN KOKO MUSIIKKIKAPPALEEN AJAN.

-YHTEINEN KOSKETUSTARINA

OSALLISTUJAT ISTUVAT PIIRISSÄ JA PIIRTÄVÄT EDESSÄ ISTUVAN SELKÄÄN OHJAAJAN KERTOMAN PIENEN TARINAN.

VAIHTOEHTOINEN TOTEUTUSTAPA VUOROTELLEN PARITYSKENTELYNÄ.

 

MIETITTÄVÄKSI:

-MITEN VOIN KOSKETUKSEN AVULLA VÄLITTÄÄ NÄKÖVAMMAISELLE ESIMERKIKSI TIETOJA SIITÄ MILLAISESSA TILASSA HÄN ON? MITEN ERI TAIDETTA VOI KUVAILLA? KUVAITAIDE, TANSSIESITYS...

-KUINKA VOIN KOSKETUKSEN AVULLA KUVAILLA KUULOVAMMAISELLE TIETOA SOIVASTA MUUSIKISTA?

-VOIKO KOSKETUKSEN KAUTTA LÄHTEÄ LUOMAAN KOMMUNIKAATIOTA HENKILÖN KANSSA JOKA EI ESIMERKIKSI ILMAISE ITSEÄÄN PUHUMALLA?