Siirry pääsisältöön

LASTEN OMA TAIDENÄYTTELY



On monessa mielessä tärkeää, että lasten tekemää kulttuuria arvostetaan ja sitä tuodaan aikuisille näkyvässä muodossa esiin. Myös lasten itsetunnolle on erittäin tärkeää, että heidän tekemänsä työt, esimerkiksi maalaukset tai piirustukset arvotetaan oikeiksi ”taideteoksiksi”, joita tulee kohdella ja hyvin ja jotka päätyvät oikeasti esille. 

Myös tekemiseen tulee lisää motivaatiota kun lapset tietävät, että työt päätyvät esille, esitykset esitetään oikealle yleisölle jne.  Se, että omat vanhemmat näkevät huolella tehtyjä töitä herättää erityistä ylpeyttä.






Me aikuiset olemme jälleen tärkeässä asemassa:  jo päiväkoti-ikäisille voidaan opettaa uusia taitoja ilman, että he kokevat epäonnistuneensa missään. Olen nähnyt lapsia, jotka ryttäävät todella hienoja piirustuksiaan niiden ”mentyä pilalle”. Toisenlaisella ajattelutavalla lapset hyväksyisivät työnsä vaikka pitäisivätkin jotain kohtaa työssään ”epäonnistuneena”. Oman kädenjäljen hyväksyminen ja sen arvostaminen myöhemmässä elämässä eri tilanteissa on myös tärkeä itsetunnon perusta. Yhtälailla tärkeää on oppia hyväksymään myös toisen lapsen kädenjälkeä vaikka se olisi erilainen kuin oma...

Soilikin Lastentarha on kuvataiteisiin erikoistunut ja siellä lapset ovat kasvaneet siihen, että
””Ei ole olemassa oikeanlaisia tai vääränlaisia töitä”.
”Kaikki työt ovat erilaisia ja eri ihmiset voivat tykätä ihan eri töistä erityisen paljon”. ”Kaikki työt ovat hienoja kun niiden eteen on tehty töitä. ”
”Työstä tulee hieno kun sille laittaa kehykset”
”Joistakin mun töistä mä tykkään enemmän kun muista. 
Esimerkiksi tästä, koska siinä on tarina..”
”Musta tämä työ on hienoin koska siinä on mun lempiväriä.”

Kommentit ovat 3-6-vuotiailta taiteilijoilta itseltään kerättyjä. Mitähän sitten sanoisin näyttelyn teoksista,,, nooh, empä taida sanoa paljoa mitään, kuvat puhukoot puolestaan. Puolitoista –vuotiastani maalaukset viehättivät suuresti. Lähes joka kuvasta löytyi ”pallo ja kukka”, joita kuvista etsittiin ja ihailtiin kerta toisensa jälkeen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ARTISTIC IMPRESSIONS THROUGH TOUCH ­–SEMINAARI 19.4.2011

Voimaa taiteesta -hanke järjesti musiikkiterapeutti Russ Palmerin ja kommunikaatiotutkija Riitta Lahtisen ohjaaman työpajan luovan- ja hyvinvointialan ammattilaisille. Työpajan jälkeen tuntemuksia purettiin psykodraamaohjaaja Anne Katajan johdolla. Olen erittäin iloinen siitä, että olin kahdenkymmenen onnekkaan mukaan mahtuneen osallistujan joukossa. Russ Palmerin ja Riitta Lahtisen työpajassa oltiin yksinkertaisten mutta hyvin koskettavien asioiden äärellä. Kun jokin aisteista puuttuu, muut aistit herkistyvät ja alkavat korvata puuttuvaa aistia. Näin todisti Palmer, itsekin näkö- ja kuulovammainen ohjaajamme. Purkiessamme sinänsä helpoilta ja yksinkertaisilta vaikuttaneita harjoituksia huomasimme, että osallistujat olivat kokeneet ne varsin vaikuttavaksi. Toisen koskettaminen ei ole suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys ( ja monikulttuurisissa tai erityisryhmissä toisen koskettaminen voi olla vielä haastavampaa!) Työpaja herätti erittäin paljon keskustelua siit...

Draaman opettamista opettamassa

Olin uudenlaisen haasteen edessä kun  päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en ...

Mitä muistat ala-asteen tai yläasteen historian tunneilta?

Minä en juurikaan mitään. Tiedän kuitenkin keinon, jonka avulla historiallisten tapahtumien ja ihmisten muistaminen voisi olla helpompaa. Ilokseni saimme koululle rauhankoulun 2-osaisen draamatyöpajan vetäjineen. Kaksi ohjaajaa veti läpi toiminnallisia draamaharjoituksia sisältävän kokonaisuuden Rosa Parksistam historiallisesta henkilöstä, jonka tarinan uskon muistavani tästä eteenpäin hyvinkin tarkkaan. Suosittelen rauhankoulun toimintakokonaisuuksia lämpimästi kaikille Helsingin, Tampereen, Turun ja Vaasan alueen opettajille ”tavallisen” luokkaopetuksen vastapainoksi. Vaikka draamatyöpaja työskentelymuotona kuulostaisi vieraalta on kokonaisuus rakennettu niin, että osallistujat voivat osallistua omalla haluamallaan aktiivisuudella eikä keneltäkään esimerkiksi odoteta erikoisia näyttelijäntyön taitoja. Mukana oleminen ja toiminnan seuraaminen riittävät, käytetyt tekniikat osallistavat osin huomaamatta ja osin oman halun mukaan. K.O kokonaisuudesta kerrotaan Rauhankoulun www-sivu...