Siirry pääsisältöön

LUOVIEN ALOJEN YRITTÄJYYDESTÄ


Kesä on kulunut vauhdilla, enkä ole ennättänyt päivittelemään blogia. Ennen ajankohtaisempien tekstien lisäystä lisään tähän  vielä muutaman sanan toukokuisesta
koulutuksesta...

LUOVIEN ALOJEN PALVELUMUOTOILU KOULUTUS

Voimaa taiteesta -hanke järjesti 3.5 luovan alan ja hyvinvointialan ammattilaisille palvelumuotoilukoulutuksen. Koulutuksen tarkoituksena oli antaa eväitä oman yrityksen perustamisessa tai ideoita jo olemassa olevan yrityksen palvelujen kehittämisessä. Kouluttajana toimi Jari Koskinen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Kouluttaja ei ollut valinnut materiaaliaan suoraan silmälläpitäen luovan/hyvinvointialan työntekijöitä kuulijakuntana vaan koulutusmateriaali esitteli yleisesti mm. uuden teknologian luomia mahdollisuuksia arkkitehtuurissa ja markkinoinnissa. Toisaalta vastapainona viitattiin hyvin vaihtoehtoisiin elämäntapoihin kuten ekoasumiseen. Nykysuomen hyvinvointialojen haasteita ei käsitelty erikseen, joten kaikilla osallistujilla lienee niistä oma käsityksensä. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että kyseessä on alue, jolla olisi paljon kehitettävää.

Kouluttajan osuuden jälkeen päästiin työskentelemään ryhmissä ja suunnittelemaan ikäihmisille suunnattua uudenlaista hyvinvointikeskusta. Molemmat ryhmät päätyivät suunnitelmissaan luoviin, moniaistisiin ja elinikäiseen oppimiseen nojautuviin kokonaisuuksiin. Suunnitelmat olivat idealistisia ja mielikuvituksellisia, ”jos mikään ei olisi mahdotonta ja resurssit olisivat rajattomat -suunnitelmia”. Sitä en tiedä, kuinka oikeasti voisi lähteä liikkeelle jos haluaisi lähteä luomaan k.o kaltaista hyvinvointikeskusta. Kuinka oikeasti löytää  käytännössä rahoitus ja saada toiminta alkuun?

Osallistuin koulutukseen, koska suunnittelen yhtenä vaihtoehtona tulevaisuudessa oman luovan alan yrityksen perustamista. Ideariihenä koulutuspäivä oli mitä mainioin, kuitenkin itselläni yrittäjäksi ryhtymisen esteenä eivät suinkaan ole
ideoiden ja palvelutuotteiden vähäisyys vaan pikemminkin se, miten työstä pystyisi saamaan oman elantonsa. Jonkinlainen täsmätuottamisen, budjetoinnin ja tuotteiden hinnoittelun kurssi tulisi siis myös tarpeeseen.

Suuriksi kysymysmerkeiksi luovien alojen hyvinvointiyritysten perustamisessa nousevat mielestäni mm. seuraavat asiat:

-Jos taidelähtöisiä työskentelymuotoja tahdotaan tarjotaan juuri hyvinvoinnin tueksi, kohderyhmänä ovat usein tahot, joilta ei mielestäni kuulu veloittaa kalliita osallistumismaksuja. Hyvinvoinnin tukea tarvitaan erityisesti elämän murrosvaiheissa: kun lapset ovat pieniä, kun sairastaa, kun jää työttömäksi, kun perheessä on kriisi, kun tapahtuu suuria muutoksia, kun suru kohtaa,  kun perheeseen syntyy erityistä tukea vaativa lapsi, kun läheinen sairastuu jne.

-Elämän murroskohdat ovat usein juuri niitä, jolloin myös taloudellinen tilanne voi olla tiukka ja hyvinvointiin vaikuttavat riskitekijät lähtevät kasaantumaan. Olen ehdottoman varma, että näissä tilanteissa kaiken mahdollisen tuen tarjoaminen olisi tärkeää.  Tietenkin myös ennaltaehkäisevän ja ennakoivan tuen tarjoaminen olisi suotavaa koko ihmisen elämän ajan..


Tällaisella, tässä tapauksessa taidemuotoiselle/Luoviin ratkaisuihin pohjautuvalle tuelle, tarvitsisi kuitenkin löytää rahoittava taho, ainakin siinä määrin, että kustannukset eivät nousisi yksilölle kohtuuttomiksi. Ongelmaksi nousee siis, miten löytää rahoittaja toiminnalle, jonka tuottoa ei voida todentaa suoraan? Kuinka onnistutaan perustelemaan, että esimerkiksi virikkeellisten ja kokonaisvaltaisten aistielämyksiin perustuvien menetelmien käyttö  ikäihmisillä voi vaikuttaa heidän parempaan toimintakykyynsä ja tätä kautta pienempiin kustannuksiin vanhusten hoidossa? Entä kuinka todistaa, että onnellinen ja tasapainoinen päivähoito ja varhaislapsuus edesauttaa onnellisesta ja tasapainoisesta koulutiessä, mikä auttaa nuorten eheässä kehityksessä ja estää heidän syrjäytymistään tulevaisuudessa?

Ja lopuksi oma ehdotukseni vastata yhteiskunnassamme tällä hetkellä vallitseviin haasteisiin: Ehdotan, että joka neuvolassa, lastentarhassa, koulussa, oppilaitoksessa ja vanhainkodissa jne. olisi vähintäänkin yksi taidekasvattaja sekä yksi psykologi osana moniammatillista tiimiä suunnittelemassa ja toteuttamassa kohderyhmää palvelevia toiminnallisia menetelmiä kasvatus/hoitotyön tueksi :D

Palvelumuotoilukoulutuksesta kerrotaan myös voimaa taiteesta hankkeen sivuilla
http://voimaataiteesta.blogspot.com/ AURINKOISTA KESÄÄ KAIKILLE!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona-ajan Decamerone

Sain kunnian olla mukana näin hienossa projektissa kolmella novellillani Iltalenkki, Aamu ja Kansalaisopisto. Novellit löytyvät edelleen projektin sivuilta https://koronadecamerone.blogi.net/blog/ mutta mikäpä olisi mukavampaa kuin tutustua lähes nelisataa sivuiseen teokseen myös kirjana ! Korona-ajan Decamerone on 100 tarinan kokoelma koronakeväältä 2020. Tarinoita on 10 eri teemasta, 51 kirjoittajan tekeminä. Jokaisella heillä oli halu kertoa tarinoita, jakaa muille pieni pala itseään ja tapaansa nähdä maailmaa. Poikkeusolot ovat nostaneet esiin monenlaisia fiktiivisiä tarinoita, mutta myös omakohtaisia kipeitä muistoja. Tarinoiden joukossa on läkähdyttävää riemua, herkkyyttä sekä pelkoa tuntemattoman uhkan edessä. Johdantoja teemoihin ovat kirjoittaneet Anitta Ahonen/ Erilainen, normaali arki, Paulina Ahokas/yhteisöllisyys, Hannu Lauerma / Rakkaus, Rosa Meriläinen / Vapaus, Nina Mikkonen / Selviytyminen, Markku Ojanen / Pysähtyminen, Kati Outinen / Epävarmuus, Panu Rajala/ Itsekkyys

Mitä muistat ala-asteen tai yläasteen historian tunneilta?

Minä en juurikaan mitään. Tiedän kuitenkin keinon, jonka avulla historiallisten tapahtumien ja ihmisten muistaminen voisi olla helpompaa. Ilokseni saimme koululle rauhankoulun 2-osaisen draamatyöpajan vetäjineen. Kaksi ohjaajaa veti läpi toiminnallisia draamaharjoituksia sisältävän kokonaisuuden Rosa Parksistam historiallisesta henkilöstä, jonka tarinan uskon muistavani tästä eteenpäin hyvinkin tarkkaan. Suosittelen rauhankoulun toimintakokonaisuuksia lämpimästi kaikille Helsingin, Tampereen, Turun ja Vaasan alueen opettajille ”tavallisen” luokkaopetuksen vastapainoksi. Vaikka draamatyöpaja työskentelymuotona kuulostaisi vieraalta on kokonaisuus rakennettu niin, että osallistujat voivat osallistua omalla haluamallaan aktiivisuudella eikä keneltäkään esimerkiksi odoteta erikoisia näyttelijäntyön taitoja. Mukana oleminen ja toiminnan seuraaminen riittävät, käytetyt tekniikat osallistavat osin huomaamatta ja osin oman halun mukaan. K.O kokonaisuudesta kerrotaan Rauhankoulun www-sivu

ARTISTIC IMPRESSIONS THROUGH TOUCH ­–SEMINAARI 19.4.2011

Voimaa taiteesta -hanke järjesti musiikkiterapeutti Russ Palmerin ja kommunikaatiotutkija Riitta Lahtisen ohjaaman työpajan luovan- ja hyvinvointialan ammattilaisille. Työpajan jälkeen tuntemuksia purettiin psykodraamaohjaaja Anne Katajan johdolla. Olen erittäin iloinen siitä, että olin kahdenkymmenen onnekkaan mukaan mahtuneen osallistujan joukossa. Russ Palmerin ja Riitta Lahtisen työpajassa oltiin yksinkertaisten mutta hyvin koskettavien asioiden äärellä. Kun jokin aisteista puuttuu, muut aistit herkistyvät ja alkavat korvata puuttuvaa aistia. Näin todisti Palmer, itsekin näkö- ja kuulovammainen ohjaajamme. Purkiessamme sinänsä helpoilta ja yksinkertaisilta vaikuttaneita harjoituksia huomasimme, että osallistujat olivat kokeneet ne varsin vaikuttavaksi. Toisen koskettaminen ei ole suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys ( ja monikulttuurisissa tai erityisryhmissä toisen koskettaminen voi olla vielä haastavampaa!) Työpaja herätti erittäin paljon keskustelua siit