Lastenkulttuurista puhuttaessa tarkoitetaan usein aikuisten lapsille tekemää kulttuuria.
Sadut, taulut, teatteriesitykset jne. ovat aikuisten lapsille tekemiä.
Tämän lastenkulttuurin käsitteen ohella on olemassa myös lasten oma lastenkulttuuri, jota he tuottavat esimerkiksi vapaissa leikeissään, piirustuksissaan ja leikkirakennelmissaan. Tätä kulttuuria tulee aikuisten valitettavan harvoin dokumentoitua vaikka nämä tallenteet voisivat olla aikuisille hyvinkin opettavaisia !
Yllämainittujen lastenkulttuurien käsitteellä voitaisiin tarkoittaa myös lasten ja aikuisten yhdessä toteuttamaa kulttuuria, jossa oman ihanteeni mukaan toiminta olisi
kuitenkin mahdollisimman paljon lapsijohtoista.
(Yllä oleva käsitys osittain omaa tulkintaani ja pohjautuu osin omiin havaintoihini, osin mm. Reggio Emilia –pedagogiikkaan, osin draamapedagogiikkaan. Lastenkulttuurista on kirjoittanut mm. Norjalainen Ivar Selmer-Olsen, joka jakaa lastenkulttuurin viiteen lajiin, joita tarkastelee lähemmin...)
Mutta asiaan:
Oma kesäni on kulunut pitkälti leikkipuistoissa ja uimarannoilla, joissa lasten oma kulttuuri on läsnä aidoimmillaan. Lisäksi olemme päässeet mukaan muutamiin varsinaisiin lastenkulttuuritapahtumiinkin. Toinen oli Soilikin Lastentarhan lasten omista maalauksista koottu, aikuisten mahdollistama taidekurssinäyttely ja toinen aikuisjohtoisempi Kulttuuriosuuskunta Uulun Viikinsaaressa järjestämä musiikkiseikkailu. Alla omia vaikutelmia ja fiiliksiä näistä.
Kommentit
Lähetä kommentti