Siirry pääsisältöön

KESÄÄ JA LASTENKULTTUURIA SEKÄ LASTENKULTTUURIA


Lastenkulttuurista puhuttaessa tarkoitetaan usein aikuisten lapsille tekemää kulttuuria.
Sadut, taulut, teatteriesitykset jne. ovat aikuisten lapsille tekemiä.

Tämän lastenkulttuurin käsitteen ohella on olemassa myös lasten oma lastenkulttuuri, jota he tuottavat esimerkiksi vapaissa leikeissään, piirustuksissaan ja leikkirakennelmissaan. Tätä kulttuuria tulee aikuisten valitettavan harvoin dokumentoitua vaikka nämä tallenteet voisivat olla aikuisille hyvinkin opettavaisia !

Yllämainittujen lastenkulttuurien käsitteellä voitaisiin tarkoittaa myös lasten ja aikuisten yhdessä toteuttamaa kulttuuria, jossa oman ihanteeni mukaan toiminta olisi
kuitenkin mahdollisimman paljon lapsijohtoista.

(Yllä oleva käsitys osittain omaa tulkintaani ja pohjautuu osin omiin havaintoihini, osin mm. Reggio Emilia –pedagogiikkaan, osin draamapedagogiikkaan. Lastenkulttuurista on kirjoittanut mm. Norjalainen Ivar Selmer-Olsen, joka jakaa lastenkulttuurin viiteen lajiin, joita tarkastelee lähemmin...)

Mutta asiaan:
Oma kesäni on kulunut pitkälti leikkipuistoissa ja uimarannoilla, joissa lasten oma kulttuuri on läsnä aidoimmillaan. Lisäksi olemme päässeet mukaan muutamiin varsinaisiin lastenkulttuuritapahtumiinkin. Toinen oli Soilikin Lastentarhan lasten omista maalauksista koottu, aikuisten mahdollistama taidekurssinäyttely ja toinen aikuisjohtoisempi Kulttuuriosuuskunta Uulun  Viikinsaaressa järjestämä musiikkiseikkailu. Alla omia vaikutelmia ja fiiliksiä näistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Draaman opettamista opettamassa

Olin uudenlaisen haasteen edessä kun  päädyin opettamaan TAMKin opettaja opiskelijoille draaman opettamista. Selvisin rupeamasta mielestäni kunnialla vaikka aivan uuden aspektin toi mukanaan se, että en voinut tuttuun tapaan ainoastaan vetää draamakokonaisuutta läpi vaan mukaan tuli lisänä vaatimus osata sanoittaa sitä mitä tehtiin sekä reflektoida toiminta jälkikäteen niin, että opettajat voisivat hyödyntää toimintatapaa omista lähtökohdistaan käsin. Päädyin vetämään vajaan kolmen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jossa ensin avasin draaman käsitettä pikaisesti, sitten vedin demohengessä pienen draamaprosessin, jonka toimintaosion jälkeen vielä avasin auki. Lopussa vielä viivähdettiin draaman arvioimisessa ja tapahtuneen reflektoinnissa. Keräämieni palautteiden pohjalta uskon onnistuneeni hyvin, sillä usea osallistujista kirjoitti, että ennakkoasenteet draaman käyttöä kohtaan hälvenivät ja he jäivät mietiimään miten voisivat itse soveltaa tai kokeilla draaman työtapoja. Enenpää en ...

GAIA KANSOJEN KOKOUS ROOLIPELIÄ TESTAAMASSA

Elämäni toinen kokeilu roolipelaamisesta, tällä kertaa tavoitteena ohjata roolipeli yhteistyössä työparin kanssa. Kokeilu oli mielenkiintoinen ja vaikka useimmat oppilaista kokivat kokonaisuuden vähän pitkäksi ja tylsäksikin oli joukossa myös niitä, jotka innostuivat jutusta. Kyseessä oli valmis roolipeli, joka löytyy mm. muutenkin suosittelemisen arvoisilta nettisivuilta http://www.keks.fi ” Miten edistää niiden nuorten aktiivista kansalaisuutta, jotka eivät ole jo talotoimikunnassa, oppilaskunnassa tai nuorisovaltuustossa? Millä tavalla nuorisolaista tutut nuorisotyön lähtökohdat – yhteisvastuu, yhdenvertaisuus, tasa-arvo sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen – voisivat näkyä toiminnassa? Gaia – Kansojen kokous -roolipeli tarjoaa nuorisotyöhön valmiin, toimivan ja toiminnallisen menetelmän. Se on innostava ja mukaansatempaava peli, joka tukee nuorten demokratiataitoja ja käsittelee samalla maailmanlaajuisia kysymyksiä ympäristöstä maahanmuuttoon. Pe...

Korona-ajan Decamerone

Sain kunnian olla mukana näin hienossa projektissa kolmella novellillani Iltalenkki, Aamu ja Kansalaisopisto. Novellit löytyvät edelleen projektin sivuilta https://koronadecamerone.blogi.net/blog/ mutta mikäpä olisi mukavampaa kuin tutustua lähes nelisataa sivuiseen teokseen myös kirjana ! Korona-ajan Decamerone on 100 tarinan kokoelma koronakeväältä 2020. Tarinoita on 10 eri teemasta, 51 kirjoittajan tekeminä. Jokaisella heillä oli halu kertoa tarinoita, jakaa muille pieni pala itseään ja tapaansa nähdä maailmaa. Poikkeusolot ovat nostaneet esiin monenlaisia fiktiivisiä tarinoita, mutta myös omakohtaisia kipeitä muistoja. Tarinoiden joukossa on läkähdyttävää riemua, herkkyyttä sekä pelkoa tuntemattoman uhkan edessä. Johdantoja teemoihin ovat kirjoittaneet Anitta Ahonen/ Erilainen, normaali arki, Paulina Ahokas/yhteisöllisyys, Hannu Lauerma / Rakkaus, Rosa Meriläinen / Vapaus, Nina Mikkonen / Selviytyminen, Markku Ojanen / Pysähtyminen, Kati Outinen / Epävarmuus, Panu Rajala/ Itsekkyys...