Rakastan tätä harjoituskokonaisuutta, jonka ensimmäisen kerran itse koin Hilkka Hyttisen ohjaamana teakin teatterin ja draaman opettamisen opinnoissa.
1. Valitaan suuresta nappilaatikosta nappi.
2. Lähdetään miettimään roolin rakennuslapun avulla kenelle nappi on kuulunut. Hahmolle olisi hyvä ainakin keksiä nimi, ikä, harrastus, perhetausta, mistä pitää, mitä pelkää, mitä salaa, mistä unelmoi.
3. Musiikin soidessa lähdetään kävelemään kuten kyseinen henkilö kävelisi, tämän jälkeen kaikki hahmot kokoontuvat luovan kirjoittajakerhon ensi tapaamiseen ja esittelevät itsensä vuorotellen ringissä. Esittely kierroksen jälkeen kirjoittajapiirin osallistujat kirjoittavat roolihahmoinaan runon päivän aiheesta.
Harjoituksen ohjaaja toimii kirjoittajapiirin ohjaajana ja ohjeistaa ryhmäläisiä aina seuraavaan vaiheeseen. (ohjaaja voi valita toimiiko itse roolihenkilönä vai itsenään, itse olen toiminut roolihenkilönä vaikka se onkin hieman haastavaa) Runojen syvyys koskettaa ja ihmetyttää joka kerta, samoin se miten helposti nappi luo mielikuvan ihmisestä salaisuuksineen, pelkoineen ja elämänhistorioineen. Runot syntyvät myös todella vaivatta kun niitä kirjoittaa rakentuneena roolihenkilönä. Olen saanut todella positiivista palautetta tästä harjoituksesta ja useimmiten vahvana tulee esiin, että roolihahmoilla olisi haluttu toimia paljon pitempäänkin. Tässä harjoituksessa henkilöistä ei kerrota kaikkea ja rakennettu rooli toimii lähinnä runoa kirjoittaessa vaikuttavana taustatekijänä.Tässä näytteenä muutama runo teemana "rakkaus" huhtikuiselta IJKK:n 2-päiväiseltä teatteri-ilmaisun työpajalta. Suurkiitos kaikille "kirjoittajapiiriläisille"!
Rakkaus
katkera kukka
tuoksuva juoma
poissa on lehti
tuokaa lohtu
menneitä etsii
kulkee hiljaa polkua
vierivä tilaisuus
astua yli kaatuneen
rungon punainen
keto jo harmissansa hymisee
Rakkaus, kolkko sana.
-Oscar 86v-
Rakkaus,
helmi valkoinen saapui
kirjeessä rakkauden
pusun sille annoin
sanoja heitellen
kiisi säteet valon
valon sinisaloin
salaisuuden syvyyden
piili helmen alla
avaa rakas se silloin
kun minut aatoksiin aallon
kutsut luoksesi merestä
koruissa helmet terästä
Apua se olikin unta syvää
Rakas, tule kuitenkin.
-Nainen n.50v-
Sateinen kesäaamu.
Heinikossa lintu räpistelee
tietään löytääkseen kotiin.
Istun aamuauringossa
ja hymyilen nukkuvalle selällesi.
Esimmäisestä kesäaamusta
herään todellisuuteen.
Sinun ihosi, hymysi ja naurusi
lämmittävät auringon lailla.
-Ilona 45v-
Kommentit
Lähetä kommentti